Ensiretki Ruonankorpeen

Ruonan nimi on kiirinyt korviini usein, ja silmiinikin, sillä tienviitta jos toinenkin ohjaa Ruonaan tai Ruonankorventielle. Suomusjärven kirkonkylän kupeessa lainehtii Iso-Ruona, mutta syvemmällä ylängöllä on myös pienempi Ruonajärvi ja muutaman savun Ruona-niminen talokeskittymä. Ruona tarkoittaa saameksi vihreää ja olen miettinyt, lukeutuuko Suomusjärven Ruonan kulmakunta niihin täkäläisiin paikkoihin, joiden nimen juuret ovat saamessa (kuten Angelniemellä esimerkiksi). … More Ensiretki Ruonankorpeen

Kannikankirkko

Kun maastokartalla kohteen nimi on kirkko, tietää se usein jotain poikkeuksellisen mielenkiintoista. Niinpä kun löysin ylängön kartalta nimen Kannikankirkko, päätin, että siellä pitää käydä aivan vasiten. Viikonloppuna lähdin käymään, sienikori matkassa. Jätin auton levikkeelle jonkin matkan päähän. Olin päättänyt kulkea kohteeseen tien sijaan metsän läpi. Näin saisin sienikoriin varmemmin täytettä sekä samalla liikuntaa, ja mikä … More Kannikankirkko

Metsässä Kurkelanjärven tuolla puolen

Heinikkoisen kasvuston alla metsämaata uurtavat ikivanhat kärrytien urat, jotka saniaisten lehvästö jo peittelee katseilta kätköihin. Uurteissa lepää sateiden ylängölle vuodattama vesi, jota sammal on imenyt paksusti itseensä. Otan pitkiä askeleita harkiten, jotta kengät eivät kastu. Äidiltä lainattu pärekori suhisee heiniä, saniaisia ja katajia vasten tyhjänä. Pääsen kuusimetsän reunaan ja astun sen hämärään. Kuusimetsän rinne on … More Metsässä Kurkelanjärven tuolla puolen

Kullivahan lohkare, Kisko

Tutkiskelin maastokarttaa aikani kuluksi ja sattuipa sieltä silmiini Kullivaha tässä tällä seudulla. Nimen viereen oli kartalle merkitty suuri kivi, ja koska metsäautotie näytti vievän lähelle, tuumasin, että siinä on yksi matalan kynnyksen kohde käytäväksi. Viihdyttävä Kullivaha-nimi pitää purkaa osiin saadakseen kiinni sen ideasta. Vaha on näillä main tarkoittanut suurta kiveä, mahdollisesti rajakiveä. Muita vahoja ovat … More Kullivahan lohkare, Kisko

Iltaretkellä järviylängöllä Kurkelanjärven seudulla

Syyskuu on alkanut ja syksy virallisesti täällä. Se venyttelee sääriään, laiskasti vasta ulottelee jäseniään sinne tänne luonnossa hitaan aamu-unisena, olematta vielä lainkaan täysissä voimissaan. Kuitenkin tiedämme sen olevan nyt hereillä ja hiljalleen kasvavan. Kastanjoita ja tammenterhoja putoilee maahan, satunnaiset pihlajat ovat jo punertaneet lehtiään, ja puimureilla maanviljelijät viimeistelevät kesän satoa pois pelloilta. Tuulessa syksy tuntuu, … More Iltaretkellä järviylängöllä Kurkelanjärven seudulla

Tutkimusretki äidin lapsuuden metsään & Lemikjärvelle

Kävin toissailtana aikani kuluksi tutkimassa erästä lähimetsää kantarellien varalta. Vaikka löysin lopulta enemmän hirvikärpäsiä kuin sieniä, putkahdin metsästä puidun pellon laitaan hyvillä mielin, sillä löytämäni metsä oli ollut kaunis ja tuntuu aina hyvältä kun on saanut kartoitettua lähimaastojaan lisää.  Kuljin viljapellon laitaa myötäilevää kärrytietä takaisin autotielle ja tapasin siinä naapurin isännän, joka oli koiran kanssa … More Tutkimusretki äidin lapsuuden metsään & Lemikjärvelle

Ilta Punassuolla

Teimme iltakävelyn Punassuolle Teijolla. Muistin, että paikka on kaunis, vaan en muistanut, kuinka vallattoman suloinen se tosiaan onkaan. Suot ovat parhaimmillaan elo-syyskuussa, niin pohjoisessa kuin etelässä. Juuri soilla elämä tuntuu elävän samaa kellonlyömää siitä huolimatta, ollaanko Kiskossa vai Kittilässä. Sammalet ja suopursut kääntyvät ruskaan, karpaloiden posket punastuvat ja mikä parasta, kanerva kukkii.  Punassuolla tajusin kuinka … More Ilta Punassuolla

Koti

Elokuu on lähestymässä puoliväliään ja kesä loppupuoltaan. Lempeä ja vähän rajumpikin syksyltä kalskahtava tuuli on puhallellut yli viime aikoina. Kurkien huudot kiirivät taloon peltojen yli, puutarhan halki ja tuuletusikkunasta sisään. Ne ovat kiirineet koko kesän, mutta jotenkin nekin tuntuvat nyt muistuttavan syksyn lähestymisestä. Sattumalta palasin tällä viikolla lukemaan ensimmäisiä blogikirjoituksiani siltä ajalta, kun olin muuttanut … More Koti

Kesäillan lähiretki & luolalöytö

Muuan iltana kutsuin ystävän retkelle läheiselle korkealle kalliolle, jossa emme olleet aiemmin käyneet yhdessä. Itsekin olin käynyt siellä vain kahdesti: vuosia sitten äidin kanssa, sekä vain muutamaa iltaa aiemmin mieheni kanssa. Sinne luikertelee keskeltä ei-mitään jonkinmoinen lestin levyinen polku, jonka kanervikko parhaansa mukaan kätkee jo lähes ensi askeleilla ja joka sitten lopulta kokonaan katoaa. Ajoittain … More Kesäillan lähiretki & luolalöytö

Talven heijasuksia Hyyppäränharjulla & Kultalähteellä

Perjantaipäivän kääntyessä kohti iltapäivää aamun harmaa pilvipeitto, joka aiemmin oli tukahduttanut auringonnousunkin, alkoi hälvetä vastoin odotuksia. Olin jo aikonut luopua ajatuksestani lähteä pienelle metsäkävelylle, mutta auringon tullessa esiin kirkkaana ja oranssina päätin, että lähden sittenkin. Vaikka aurinko ehtisi laskea tai pilvet palaisivat ja veisivät mukanaan kaikki maiseman värit, saisin silti nauttia havumetsän tuoksusta ja tunnelmasta … More Talven heijasuksia Hyyppäränharjulla & Kultalähteellä