Talvenalustunnelmia & muistoja etelästä

Lumi tuli toissayönä, ja siitä lähtien tuntuu kuin lumisade ja suojasää olisivat vääntäneet kättä voimalla ja tauotta, tuulen puhistessa ja aukottoman pilviverhon levittäytyessä kaiken yllä. Lunta kertyi maahan paljon, ainakin kymmenen tai viisitoista senttiä. Maa lumen alla on täysin sula, samoin vedet ovat auki eivätkä edes rannoilta jäässä.

Kesäreissu, osa 3: Salo

Vaikka pääsimme Saloon perille vasta illalla, päätin tehdä aikaisen aamun suunnitelmia. Olin hieman aiemmin tullut ajatelleeksi, että haluan kävellä Matildajärven kierroksen Teijon kansallispuistossa. Reitti on kuitenkin suosittu ja alkaa puiston pääportilta joten tuumin, että pitää valita merkillinen ajankohta jotta ei tarvitsisi tavata siellä muita. Niinpä lähdin aamulla kuudelta kohti Matildaa ja jalkauduin maastoon varttia vailleJatka lukemista ”Kesäreissu, osa 3: Salo”

Kevätretki Latokartanonkoskelle

Latokartanonkoski oli tämänkertaisen etelänreissuni viimeinen retkikohde, joten tältä erää etelän retkikertomukset päättyvät tähän. Olen käynyt Latokartanonkoskella monta kertaa, mutta tällä kertaa katselin seutua hieman uusin silmin. Minulle on nimittäin tämän kevään aikana selvinnyt, että äitini isä on syntynyt aivan kosken lähellä olevassa talossa. Lisäksi Latokartanolla kuohuva koski on Kiskonjokea. Se puolestaan saa alkunsa Kiskon Kirkkojärvestä,Jatka lukemista ”Kevätretki Latokartanonkoskelle”

Hämärää ja valoa Vaisakossa

Vaisakon luonnonsuojelualue Halikossa oli ensimmäisiä ”oikeita” salolaisia retkipaikkoja, joihin Salossa vielä asuessani päädyin. Toinen oli Teijo, joka silloin ei ollut vielä kansallispuistokaan. Salossa en varsinaisesti harrastanut retkeilyä, vaan se harrastus on minulla alkanut vasta täällä pohjoisessa. Siksi niin moni kotikaupungin merkittävä retkipaikka on jäänyt aikoinaan kovin vieraaksi. Viime reissullani kävin Vaisakossa kaksi kertaa – ensinJatka lukemista ”Hämärää ja valoa Vaisakossa”

Meren tuoksuja Teijolla

Ennen Lappiin muuttoani vietin paljon aikaa Teijolla. Tämä ei ollut sattumaa sillä siskoni asui siellä, ja lisäksi olin itsekin aivan hilkulla muuttaa sinne. Ihan viimeiset retkimuistoni ennen muuttoa sijoittuvat Sahajärvelle nykyiseen Teijon kansallispuistoon.  Yksi paikoista, joissa siskon kanssa monesti kävimme, oli Ketunhäntä. Jostain syystä juuri tuo paikka on jäänyt mieleeni jotenkin erityisen haikeissa tunnelmissa. MuistanJatka lukemista ”Meren tuoksuja Teijolla”

Kuvajaisia Bergvikin luontopolulta

Minulla ei ole koskaan ollut oikein mitään kytköstä Muurlaan. Muurla on merkinnyt minulle lähinnä Muurlan lasin myymälää ja muistan, että ainakin joskus sen ohessa oli myös jonkinlainen lounasravintola. Mutta siinäpä se – ei muita muisti- eikä mielikuvia Muurlasta. Tosin Muurlan läpi Kiskoon ajettaessa maisemat ovat mieleenpainuvan kauniit. Kumpuilevia peltoja ja niiden keskellä suuria, hoidetun näköisiäJatka lukemista ”Kuvajaisia Bergvikin luontopolulta”

Uskelanjoki, kotijoki

Lapsuudenkodistani, jossa olen elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni, on Uskelanjoen rantaan lyhimmillään matkaa reilut 600 metriä. Onkin erikoista ja ehkä hiukan harmillistakin, että Uskelanjoki on siitä huolimatta jäänyt minulle elämässäni hyvin vieraaksi. Olen nähnyt sitä useimmin Salossa, jossa sitä kutsutaan Salonjoeksi. Joki virtaa torin laidalla ja sen yli johtaa monta siltaa, jotka olen ylittänyt lukemattomiaJatka lukemista ”Uskelanjoki, kotijoki”

Linturetki Halikonlahdelle ja muistoja sen rannalta

Innostuin linnuista ala-asteikäisenä aika isosti. Isäni on tainnut tarkkailla lintuja aina, ja lisäksi silloinen opettajani oli lintuharrastaja, minkä ansiosta saimme opetella lintuja koulussa suuret määrät. Välillä lintuja opiskeltiin jopa muiden oppiaineiden tunneilla, ja rakastin sitä. Sitten kävi niin, että aloin tarkkailla lintuja vapaa-ajallakin silloisen parhaan ystäväni kanssa. Osana tätä harrastusta oli se, että kevätviikonloppuisin lähdimmeJatka lukemista ”Linturetki Halikonlahdelle ja muistoja sen rannalta”

Kevään tunnelmia ja ajatuksia

Kävin viikon etelässä. Sain siellä ladattua akkuja elämää humisevassa keväässä. Kosket pauhasivat ja purot solisivat, kevätkukat kukkivat kuin viimeistä päivää ja puut puhkesivat silmuihin auringon lämmittäessa etelärannikon säätä päivästä toiseen yli viidentoista asteen. Tuntuu aina yhtä hyvältä kulkea kotikylän katuja. Olo on tuttu ja turvallinen. Nyt oli tosin kokonainen uusi asuinalue puhjennut lenkkitien varteen metsänJatka lukemista ”Kevään tunnelmia ja ajatuksia”

Lokakuun tunnelmia etelästä ja pohjoisesta

Näin eilen kuun. Olin aamulla ajamassa kohti kirkonkylää, kun yhtäkkiä yllä oli häivähdys sinistä taivasta, ja siellä kaiken ihanan sinen keskellä oli valkoinen kuunpuolikas. Asia on mainitsemisen arvoinen siksi, että koko viikkoon ei ole näkynyt sinistä, ei kuuta, ei aurinkoa, ei tähtiä. Vain tasaista harmaata kaikkialla, ja vesisadetta. Eletään syksyn kurakelien kulta-aikaa. Tälläkin hetkellä sataaJatka lukemista ”Lokakuun tunnelmia etelästä ja pohjoisesta”