Muistan lukeneeni jonkun kuuluisan veistäjän joskus todenneen, että patsas odottaa valmiina kivessä – se pitää vain kaivertaa esiin. Vuodet Lapissa muotoilivat ja kaiversivat minusta esiin monia piirteitä, joita rakastan yli kaiken, jotka ovat tuoneet elämääni paljon hyvää syvyyttä ja onnen tunteita. Yksi näistä piirteistä on rakkaus pimeää kohtaan. Ennen Lappia hieman pelkäsin pimeää. Maaseudulla en … More Pimeäretki Vaisakkoon
Tutkiskelin maastokarttaa aikani kuluksi ja sattuipa sieltä silmiini Kullivaha tässä tällä seudulla. Nimen viereen oli kartalle merkitty suuri kivi, ja koska metsäautotie näytti vievän lähelle, tuumasin, että siinä on yksi matalan kynnyksen kohde käytäväksi. Viihdyttävä Kullivaha-nimi pitää purkaa osiin saadakseen kiinni sen ideasta. Vaha on näillä main tarkoittanut suurta kiveä, mahdollisesti rajakiveä. Muita vahoja ovat … More Kullivahan lohkare, Kisko
Teimme iltakävelyn Punassuolle Teijolla. Muistin, että paikka on kaunis, vaan en muistanut, kuinka vallattoman suloinen se tosiaan onkaan. Suot ovat parhaimmillaan elo-syyskuussa, niin pohjoisessa kuin etelässä. Juuri soilla elämä tuntuu elävän samaa kellonlyömää siitä huolimatta, ollaanko Kiskossa vai Kittilässä. Sammalet ja suopursut kääntyvät ruskaan, karpaloiden posket punastuvat ja mikä parasta, kanerva kukkii. Punassuolla tajusin kuinka … More Ilta Punassuolla
Perjantaipäivän kääntyessä kohti iltapäivää aamun harmaa pilvipeitto, joka aiemmin oli tukahduttanut auringonnousunkin, alkoi hälvetä vastoin odotuksia. Olin jo aikonut luopua ajatuksestani lähteä pienelle metsäkävelylle, mutta auringon tullessa esiin kirkkaana ja oranssina päätin, että lähden sittenkin. Vaikka aurinko ehtisi laskea tai pilvet palaisivat ja veisivät mukanaan kaikki maiseman värit, saisin silti nauttia havumetsän tuoksusta ja tunnelmasta … More Talven heijasuksia Hyyppäränharjulla & Kultalähteellä
Lunta oli tullut paljon, ja sitten sitä oli sulanut paljon. Viidentoista asteen pakkaset ja melkein polveen ulottuva lumihanki vaihtuivat parissa päivässä plussakeleiksi ja runsaaksi vedeksi juuri ennen joulua. Päätin sen kunniaksi lähteä katsomaan, mitä Salon koskille kuuluu. Suunnittelin kymmenen kosken kierroksen ja arvelin, että koska kaikki kohteet ovat käytännössä tien vieressä – vain Latokartanonkoskelle olisi … More Joulupäivän koskikierros Salossa
Lähdimme käymään Hyyppäränharjun taikametsässä tänään aamulla. Kaunis sumu viipyili harjun rinteillä ja teki maisemasta unenomaisen. Oli tavattoman hiljaista, edes lintuja ei kuulunut. Vain vesipisarat putoilivat oksistoista kuntalle ja lammen pintaan ja pitivät pudotessaan kepeitä helähdyksiä. Osa pisaroista tosin imeytyi aivan äänettä verkkareihini polunvarren heinistä ja oksista, kun kuljin ohi niitä viistäen. Oli kymmenen astetta lämmintä. … More Syysaamu Hyyppäränharjulla
Latokartanonkoski oli tämänkertaisen etelänreissuni viimeinen retkikohde, joten tältä erää etelän retkikertomukset päättyvät tähän. Olen käynyt Latokartanonkoskella monta kertaa, mutta tällä kertaa katselin seutua hieman uusin silmin. Minulle on nimittäin tämän kevään aikana selvinnyt, että äitini isä on syntynyt aivan kosken lähellä olevassa talossa. Lisäksi Latokartanolla kuohuva koski on Kiskonjokea. Se puolestaan saa alkunsa Kiskon Kirkkojärvestä, … More Kevätretki Latokartanonkoskelle
Vaisakon luonnonsuojelualue Halikossa oli ensimmäisiä ”oikeita” salolaisia retkipaikkoja, joihin Salossa vielä asuessani päädyin. Toinen oli Teijo, joka silloin ei ollut vielä kansallispuistokaan. Salossa en varsinaisesti harrastanut retkeilyä, vaan se harrastus on minulla alkanut vasta täällä pohjoisessa. Siksi niin moni kotikaupungin merkittävä retkipaikka on jäänyt aikoinaan kovin vieraaksi. Viime reissullani kävin Vaisakossa kaksi kertaa – ensin … More Hämärää ja valoa Vaisakossa
Innostuin linnuista ala-asteikäisenä aika isosti. Isäni on tainnut tarkkailla lintuja aina, ja lisäksi silloinen opettajani oli lintuharrastaja, minkä ansiosta saimme opetella lintuja koulussa suuret määrät. Välillä lintuja opiskeltiin jopa muiden oppiaineiden tunneilla, ja rakastin sitä. Sitten kävi niin, että aloin tarkkailla lintuja vapaa-ajallakin silloisen parhaan ystäväni kanssa. Osana tätä harrastusta oli se, että kevätviikonloppuisin lähdimme … More Linturetki Halikonlahdelle ja muistoja sen rannalta
Kuten jo monta kertaa aiemminkin, olin tällä kesälomareissulla jälleen turistina omassa kotikaupungissani. Tarkoitan tällä sitä, että olen elänyt pohjoisessa jo niin pitkään (kohta kuusi vuotta), että näen omat kotikulmat jo matkailijan silmin. Viljapellot, kallioiset mäet, eläväinen tori, tammet ja vaahterat, naakkaparvet, vanhat puutalot ja kartanot sekä hoidetut pihat tuntuvat jo aivan eksoottisilta. Ihastelen niitä antaumuksella … More Turistina kotikaupungissa: Salon vanhat puutalot
Saari avaruudessa 