Kuten jo monta kertaa aiemminkin, olin tällä kesälomareissulla jälleen turistina omassa kotikaupungissani. Tarkoitan tällä sitä, että olen elänyt pohjoisessa jo niin pitkään (kohta kuusi vuotta), että näen omat kotikulmat jo matkailijan silmin. Viljapellot, kallioiset mäet, eläväinen tori, tammet ja vaahterat, naakkaparvet, vanhat puutalot ja kartanot sekä hoidetut pihat tuntuvat jo aivan eksoottisilta. Ihastelen niitä antaumuksella joka käynnillä.
On ihanaa nähdä oma kotikaupunkinsa näin. Välimatka avaa silmiä. Paikallisen on vaikea nähdä arkimaisemansa kauneutta.
Kävin loman aikana parturissa muuan aamuna anivarhain, ja päätin samalla reissulla tehdä itsekseni pienen kävelykierroksen keskustan tuntumassa. Halusin valokuvata Salon vanhoja puutaloja, joita on aivan keskustan ja torin tuntumassa vaikka kuinka monta. Lapissa sattuneista syistä ei vanhoja taloja paljon näe… Siksipä ahmin niitä tällä kertaa silmilläni oikein rauhassa ja otin kuvia kuin kunnon turisti ainakin.
Kuljin Länsirannalla, Mariankadulla, Asemakadulla ja Vilhonkadulla, eli Salonjoen molemmin puolin ja pääasiassa torin ja rautatieaseman välissä. Käytän tässä jutussa parissa kohtaa lähteenä Museoviraston (RKY – valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt) sivua ”Salon rautatieaseman seutu ja vanha kauppalamiljöö”. Sieltä löytyy paljon myös lisätietoa!
Aloitin upeasta sinisestä talosta Mariankadun ja Länsirannan kulmassa. En ole koskaan tiennyt mikä rakennus tämä on, joten piti tehdä pientä selvitystyötä. Selvisi että tämä on tätä nykyä osa Musiikkiopiston tiloja; Musiikkiopiston sivujen mukaan talo on Nohterin talo, ja Museoviraston sivuilla se on Saarisen talo.
Musiikkiopistolla on myös Kärjen talo, jonka luokse saavuin hetkeä myöhemmin. Nämä kaksi rakennusta olivat kierrokseni krumeluureimmasta päästä, aivan ihania.
Tällaisen maiseman läpi siis ajoin ennen töihin, enkä huomannut mitään erikoista? Miten näin kauniita rakennuksia voi ohittaa aivan sokkona??
Sinistä taloa vastapäätä Mariankadulla on TyöSalon puinen kaunis talo, ja seuraavana (vaaleanvihreä rakennus) on Salon Teatteri (entinen rukoushuone, sanoo Museovirasto). Kadulla kasvaa pylväshaapoja, jotka nekin näin nyt vasta ensimmäistä kertaa.
Teatterista seuraavana on VPK:n upea talo (alla) Mariankadun ja Asemakadun kulmassa.
VPK:n talon ja tiilitallin vieressä on lempparimuraalini Repo Lauri. Olin aivan superiloinen aikoinaan kun tämä maalattiin, koska olin jo pitkään toivonut, että Saloon tehtäisiin muraaleita. Ja minusta tuo oli aivan älyttömän hieno. Tuon jälkeen on muraaleita tullut paljon lisääkin, mm. poliisiaseman seinään ja viljavaraston jättiläismäisille seinille. Korttelin toisella puolella Länsirannalla on Seppä Laurin patsas, joka vappuisin lakitetaan. Hänen maalattu kettuversionsa on värikkäämpi.
Kulmikkain VPK:n talon kanssa Asemakadulla on Salon Klubitalo (alla). Tästä kuljin kuvauskierroksellani seuraavaksi Asemakatua pitkin juna-asemalle.
Asemakadulta keskustaa kohti katsoessa on hieno puutalojen täyttämä näkymä. Repo Lauri on kuvan keskellä. Oikeassa reunassa on Ravintola Salon Seurahuone. Siellä olen muistaakseni syönyt kerran paikallista fasaania.
Alla oleva erikoisen muotoinen mutta todella kaunis rakennus on minulle täysi mysteeri. Museoviraston kartalla se on merkitty numerolla 2, samalla numerolla kuin viereinen Klubitalo. En onnistunut kuitenkaan löytämään numeroinnin selitettä mistään.
Tämä talo ei ole ihan niin hyvässä kunnossa kuin muut näiden kuvien rakennuksista näyttäisivät olevan. Toivottavasti se laitetaan vielä kuntoon ennen kuin on liian myöhäistä ❤
Alla Salon rautatieasema, jolla juna onneksi edelleen pysähtyy ja toivottavasti ei koskaan lakkaa pysähtymästä. Aikoinaan kun asuin Salossa mutta kävin vielä koulussa Turussa, kuljin usein koulumatkaa junalla.
Juna-asemalta palasin takaisin kohti keskustaa ja toria. Vilhonkadulla on yksi kauneimmista taloista, kirjaston kanssa pihan jakava Kärjen talo, jonka mainitsin jo aiemmin ja jossa siis toimii Salon Musiikkiopisto (alla).
Vanhoja taloja katsoessa en voi olla miettimättä, miksi nykyään taloista tehdään yleensä niin tylsiä. Ei enää koristeita, ei mitään kaunista ja krumeluuria. Tuskin lie kyse siitäkään, että ennen muinoin olisi ollut nykyistä enemmän aikaa ja rahaa tehdä kauniita rakennuksia?
Kauniista rakennuksista tulee hyvä mieli. Onneksi Salossa on niitä vielä monta jäljellä.
Kävelin Länsirantaa pitkin ja ylitin Salonjoen, koska halusin kuvan vielä Salon vanhasta kaupungintalosta (alla). Tämä on Museoviraston mukaan ollut alun perin kansakoulu.
Alla: Sillankulmasta nähtynä joen takana pilkistävät kirjasto ja Kärjen talo. Kuvassa näkyvä kevyen liikenteen silta johtaa Kärjen talolta suoraan torille.
Kaupungintaloa vastapäätä on Horninpuisto ja sen takana tori. Torilla oli täysi hulina kun kuljeskelin puistossa, mutta en tällä kertaa poikennut sinne. Kuvan keskellä upea puu valaistaan joulun aikaan ihan mielettömän hienosti.
Palailin autolle Länsirannalle ja otin vielä kuvan TyöSalon rakennuksesta toisesta vinkkelistä kuin alussa. Oikealla puolella pilkistää kirjaston vaaleanpunainen seinä.
Ajomatkalla pysähdyin vielä Salon kirkon kohdalla. Salon keskustan tuntumassa on kaksi kirkkoa. Uskelan kirkko (1832) on suuri ja kivinen ja seisoo kaiken yläpuolella korkealla mäellä. Mäen juurella olleesta rukoushuoneesta tuunattiin 1920-luvulla toinen, helpommin saavutettava kirkko. Asiasta on paljon lisätietoa Salon seurakunnan sivuilla.
Mitähän kirkon vieressä oleva ruskeavalkoinen rakennus pitää sisällään, liekö sekin seurakunnan tiloja?
Tähän päättyi pieni puutalokierrokseni. Olipa mukavaa, että osui noin kaunis kelikin. Imin itseeni torin, puistojen ja historian voimia, lehmusten ja meren tuoksua sekä etelän kesän tuntua. Kaikki tuntui yhtä aikaa niin ihanan tutulta ja turvalliselta, ja samaan aikaan eksoottiselta ja virkistävältä. Joka kerta kun palaan Saloon ja huomaan kaiken olevan ennallaan, saan rauhaa. Sitten voi paremmin mielin palata Lappiinkin, kun säännöllisesti käy toteamassa, että Salossa on kaikki hyvin ja ennallaan.
Tuona aamuna reissuun anivarhain lähtiessäni oli usvaa jo Uskelanjoella, ja jokilaaksossa tuoksui orastava loppukesä.
Sama loppukesän tuuli on nyt jo ehtinyt tänne Lappiinkin.
Tänään aion tunturiin.
Saari avaruudessa 