Lunta oli tullut paljon, ja sitten sitä oli sulanut paljon. Viidentoista asteen pakkaset ja melkein polveen ulottuva lumihanki vaihtuivat parissa päivässä plussakeleiksi ja runsaaksi vedeksi juuri ennen joulua. Päätin sen kunniaksi lähteä katsomaan, mitä Salon koskille kuuluu. Suunnittelin kymmenen kosken kierroksen ja arvelin, että koska kaikki kohteet ovat käytännössä tien vieressä – vain Latokartanonkoskelle olisi muutaman sadan metrin kävely – ehtisimme valoisalla ajalla ne käydä. Ja niin ehdimmekin, ja ehdimmepä käydä matkalla myös pullakahveilla Perniön ABC:llä. Etapit löytyvät jutun lopusta.
Laitoin koskikierroksesta nostoja Instagram storyihin ja sain useamman kysymyksen siitä, kuinka löydän näitä paikkoja. No, konstit on monet! Nämä kosket olen kaikki löytänyt joko maastokarttaa tutkimalla, Instagramista bongaamalla, paikallisilta kyselemällä tai sitten ne ovat olleet ihan vain yleistiedossa itselläni, kun kyseessä kuitenkin on myös oma kotiseutuni. Olen myös saattanut googlata joskus esimerkiksi Salo+vesiputous ja ehkä sitäkin kautta on jokin näistä voinut tulla tietooni.
Holstenkoski, Kurkela, Kisko
Aloitin lähimmästä eli Holstenkoskesta. Totta puhuen kävin katsomassa sen jo edellisenä päivänä. Vielä hetkeä aiemmin voimakkaasti jään kahlitsema koski oli nyt murtautunut vapaaksi, ja vettä oli runsaasti. Kun puissa ei ollut lunta eikä lehtiä, erottui taustalla kohoava pato selvästi.
Olin löytänyt Holstenkosken maastokarttaa tutkimalla, kun etsin mielenkiintoisia lähiluontokohteita uuden kodin ympäristöstä. Se on merkitty maastokartalle koskena (toisin kuin esimerkiksi viimeisenä tuleva Myllykoski) joten se oli helppo löytää. Myös vanhempani ovat kertoneet Holstenkoskesta ja sen myllystä muisteloita. Äidin mukaan Holsten olisi ollut palvari (vai palvaaja?) ja hän muisteli, että lapsena sieltä oli haettu suussasulavaa palvattua lihaa. Jotenkin sitten tämä koski on nimetty hänen mukaansa.
Mylly seisoo kosken äärellä edelleen, palvaamon sijaintia en tunne. Mylly on kiehtovan kammottava. Itsesuojeluvaistoisena en astuisi sinne jalallanikaan, ja ovi onkin pönkätty kiinni. Mutta koskella poikkean usein, se on nähtävissä sekä sillalta käsin että muutaman askeleen poikkeamalla rantametsän puolelle.
Holstenkoski on Aneriojoessa, joka hieman alempana yhtyy Kurkelanjokeen, joka puolestaan laskee Kirkkojärveen.
Sahankulma, Toija, Kisko
Sahankulman löysin aikoinaan Instagramista saamani vihjeen kautta. Siitä on jo vuosia. Olin nähnyt kuvan hienosta paikasta ja pyytänyt julkaisijalta lisää tietoja. Maastokartta ei tämän kohteen hienoudesta kerro mitään, mutta ehkä olisin löytänyt sen itsekin viimeistään viime kesänä, kun aloin lenkillä kulkea siitä ohi. Kohina kyllä paljastaa hienon kosken tiellä kulkevalle jalankulkijalle. Nyt paikalle saapuessani koskikara lehahti lentoon alavirran yllä.
Aamupäivän aurinko nousi hienosti metsän takaa ja vettä oli melko paljon. On sitä ollut joskus kyllä paljon enemmänkin. Kesällä uoma on kuivempi, eikä vesi silloin valu esimerkiksi padon ylitse kuten alla kuvassa. Silti minusta tämä, kuten Holstenkoskikin, on kesällä hienoimmillaan. Viidakkomainen lehvästö yhdessä solisevan soman uoman kanssa luovat kuin pienen, salaisen, vehreän keitaan. Paikka on Toijassa lähellä Vilikkalaan johtavaa tietä. Tämäkin vesi laskee Kirkkojärveen, virran nimi maastokartalla on ’Mommolanjoki eli Toijanjoki’.
Koski, Perniö
Kosken kylä Perniössä osui sopivasti matkan varrelle, joten pysähdyimme sielläkin, vaikka siellä ei nimestä huolimatta varsinaista koskea olekaan, vaan virtaa hallitsee voimalaitos. Tiesin, että maisema sillalta on kaunis. Isoäiti on muuttanut nuorena tänne.
Koski on vanha ruukkikylä, rautaruukki perustettiin 1600-luvulla. Käytännössä koko kulmakunta on kuitenkin yksityisomistuksessa, joten matkaajalle siellä ei juuri muuta ole tarjota kuin tieltä käsin katseltavaa idyllistä maalaismaisemaa. Niin kaunista toki, että kannattaa sitä kautta kulkea, jos sattuu olemaan lähistöllä.
Isoisäni puolestaan oli syntynyt Latokartanolla, mikä oli seuraava kohteeni. Sinne ajelimme Saarenjärventietä pitkin, ja se olikin todella postikorttimaisen kaunis pieni tie. Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakuntaraja, Salon ja Raaseporin kaupunkien raja kulkee pitkän ja kapean Saarenjärven poikki. Samoin järven poikki kulkee alla olevassa kuvassa sekä Holstenkoskessa ja Sahankulmalla virtaavat vedet, sillä ne ovat kaikki samaa vesistöä ja matkaavat kohti merta Latokartanon kautta. Saarenjärvi on oikeastaan pelkkä lompolo Kiskonjoessa, vaikkei lompolo paikalliseen sanastoon oikein taida kuuluakaan.
Latokartanonkoski, Perniö
Latokartanonkoski oli minulle tietysti tuttu paikka jo monelta käyntikerralta. Perille johtava pieni tie näytti siltä, että jos olisimme tulleet plussakelien aikaan, emme olisi autolla päässeet sieltä ainakaan enää takaisin. Mudassa taistelun jälkiä oli näköpiirissä, joku aiempi kävijä oli koittanut onneaan. Nyt oli pakkanen, joten ajaminen oli helppoa. Pysäköintialueella oli vain yksi auto ennestään.
Kävin ainoastaan ensimmäisellä, myllyraunion vieressä olevalla sillalla. Minulla oli kylmä. En nähnyt muita elonmerkkejä kuin lintuja tarkkailevan pariskunnan. Alueella olisi ollut reilun kilometrin verran reitistöäkin, mutta koska aioin saada päivän aikana vielä monta koskea kierrettyä, en jäänyt kävelemään. Ajoitus osui lopulta nappiin, ja hämärä alkoi laskeutua samaan aikaan kun minä sain viimeisen kohteen nähtyä.
Luontoreitistä on kuvia ja asiaa tässä Retkipaikka-jutussani.
Pohjankoski, Pohjankylä, Perniö
Tämä oli kierroksen ensimmäinen minulle täysin uusi paikka, ja voi että se olikin hieno! Aivan valtava koski kerta kaikkiaan, Instagramista tästäkin ensimmäisen kerran kuulin. Kesällä paikka on kuulemma varsin erilainen, vain kapea liru, mutta nyt se oli massiivinen kuin pohjoisen kosket konsanaan. Autolle löytyi sillanpielestä pieni levennys, ja siitä piti ottaa muutama askel metsän puolelle, jotta kosken pääsi näkemään sen viereltä sen sijaan, että sitä olisi katsellut vain sillalta. Maasto oli louhikkoa ja harvaa metsää, ihan ok kuljettavaa, kunhan katsoi mihin astui ja asetti askeleensa huolellisesti. Paikka huokui historiaa ja myöhemmin googlasinkin, että siellä on ollut sekä mylly että saha. Lisää tietoa täällä.
Myös Pohjankoskelle johtavan tien maisemat olivat kauniit. Tänne aion ehdottomasti palata kesällä vielä oikein vasiten. Vaikka vettä olisi koskessa kesällä vähemmän, paikka vaikuttaa niin mielenkiintoiselta, että haluan nähdä sen kesäasussaan.
Kotona piti oikein erikseen tarkistaa, että mikä tämä tämmöinen Pohjankylä onkaan, jossa Perniönjoessa oleva Pohjankoski kohisee. Pohjankylä kuuluu Perniöön ja on toki siis osa nykyistä Saloa. Wikipedia tietää kertoa sen olevan peräti Perniön vanhimpia kyliä ja asutettu viimeistään varhaiskeskiajalla. Opittuani, että isoisäni oli syntynyt Perniön Latokartanolla, jossa isänsä työskenteli muonittajana, ja että minäkin olen siis osaksi perniöläinen, on kaikki tällainen kotiseutuhistoria alkanut kovasti kiinnostaa.
Häntälänkoski, Häntälä, Halikko
Seuraavaksi kiersimme Meriniityn kautta Halikkoon, Halikonjoen Häntälänkoskelle. Sinnekin johdatti Halikon kirkolta kaunis pieni maalaistie. Häntälänkoskella olin käynyt kerran aiemmin ja kävellyt tuolloin myös lyhyen reitin, joka sillanpielen levikkeeltä on viitoitettu (ks. juttuni Retkipaikassa). Nyt kävin vain sillalla nauttimassa maisemasta. Aurinko alkoi kääntää kurssiaan kohti horisonttia ja mietin, ehdimmekö valoisalla vielä loput kohteet.
Häntälänkosken sillalta (Häntälänkoskentie) on vähintäänkin maalauksellinen maisema kohti alavirtaa. Vanha latokin kohoaa maaseutunäköalassa tuoden siihen ehdottoman hienon lisän, oikeastaan jopa suurin osa maiseman tenhosta saa voimansa tuon rakennuksen mukanaolosta. Tykkään myös siitä, miten hienolta koski näyttää, kun sitä pääsee katsomaan suoraan ylhäältä päin.
Täälläkin on ollut mylly, ja Häntälän kylä on Wikipedian mukaan perustettu viimeistään 1200-luvulla. Paikka on melko lähellä moottoritietä ja Design Hilliä. Häntälänkoskea ei pidä sekoittaman Somerolla sijaitseviin Häntälän notkoihin.
Kuttilankoski, Vaskio, Halikko
Seuraava suunta oli Vaskio ja siellä Kuttilankoski, jonka olin aikoinaan bongannut Instagramista. Kuttilan kylä on aivan toisaalla, mutta maastokartan mukaan tässä on vieressä Kuttilan talo, joten nimi tulee taatusti siitä. Jälleen sillanpielessä oli pieni levike, johon auton saattoi jättää siksi aikaa kun otin muutaman askeleen luonnon puolelle joen äärelle.
Kuttilankoskessa vettä oli vähemmän kuin olin odottanut. Ehkä suurimmat sulamisvedet olivat jo menneet, tai sitten täällä päin ei ollut niin paljoa lunta ollutkaan. Hieno paikka joka tapauksessa. Kesällä myös todella kaunis, suorastaan idyllinen ja kukkea pieni paikka ulkoiluttaa kameraa ja tuulettaa ajatuksia.
Kuttilankoskelta vain pienen matkaa ylävirtaan yhdistyvät Vaskionjoki ja Kuusjoki. Halikonjokena vesi sitten virtaa – muun muassa Häntälänkosken kautta – Viurilan- ja Halikonlahteen.
(Koskenpään vesiputoukset, Vaskio, Halikko)
Koskenpään vesiputouksille Vaskiolla kylätalon lähellä en oikeastaan uskonutkaan enää pääseväni, koska tiesin, että paikka on nykyään aidattu. Kävin kuitenkin omin silmin asian toteamassa, ja aita siellä tosiaan oli vastassa. Aidassa oli tosin portti sellaisessa paikassa, että mietin, onko se tarkoitettu putouksilla vieraileville. Mitään mainintaa ei ollut muusta kuin vihaisesta koirasta, joten tulkitsin, ettei näin ole. Harmi. Suomen vesiputoukset -sivustolla on paikasta kuvia ja asiaa. Alla omat kuvani ajalta, kun aluetta ei vielä ollut aidattu. Tällä kierroksellani tyydyin vain kuuntelemaan veden kohinaa ylhäältä sillalta.
Tyrynkoski, Kaivola, Pertteli
Kaivolan Tyrynkoski oli reissun toinen minulle kokonaan uusi paikka. Ja myös yksi koko kierroksen hienoimmista. Olin joskus kauan sitten saanut tästä vihiä Instan kautta, ja onpa se esitelty myös Salon sivulla. Kartta ei tästä vihjaa muutoin kuin kosken nimellä.
Kävelin ensin siltaa pitkin joen toiselle puolelle, mutta sillalta ei nähnyt oikein mitään. Niinpä kiersin kaukaa niin, etten joutunut kapuamaan aidan yli, ja astelin jyrkkää rinnettä alas metsään. Metsä oli korkeaa ja kauniin luonnontilaista, kaatuneet puut olivat saaneet jäädä rikastuttamaan luontoa ja sen eliöstöä. Olisi voinut luulla metsän olevan suojeltu, mutta ainakaan maastokartta ei merkitse sitä suojelualueeksi.
Rannalta sillan alapuolelta kosken näki upeasti, ja maisema oli todella hämmästyttävän erämainen. Silta jäi niin kauas ylös, ettei sitä näkynyt, ja myös joen molemmin puolin levittäytyvät asuinalueet jäivät kokonaan piiloon. Päivän aikana näkemistäni miljöistä tämä oli viehättävin – minuun vetoavat juuri tällaiset paikat, joissa metsä sulkee jonkinlaisen kauniin vesistön aukottomaan syleilyynsä.
Samalla päivä alkoi painua mailleen.
Tänne tulen seuraavilla kerroilla jalustan kanssa ja aion varmasti palata eri vuodenaikoina monesti. Tyrynkoski virtaa Kurajoessa, joka laskee Uskelanjokeen ja sitä kautta Halikonlahteen.
Illinkoski, Iso-Hiisi, Pertteli
Illinkoski osui nätisti matkalle, joten pysähdyimme siinäkin. Koski virtasi laskevan auringon valossa leveänä ja melko rauhallisena. Sillalta sitä oli paras ja helpoin ihailla. Olen pysähtynyt täällä kerran aiemmin joitakin vuosia sitten elokuussa, kun olimme ajelulla rättisitikalla. Oli valtavan kaunis ja ihanan lämmin kesäpäivä, ja hevoset laidunsivat alla näkyvän muhkean kuusikon takana kumpuilevilla niityillä.
Illinkoski sijaitsee Iso-Hiiden kylässä ja virtaa osana Uskelanjokea.
Myllykoski, Rekijoki, Kiikala
Myllykoski on jälleen niitä paikkoja, joiden vaikuttavuudesta ei maastokartta kerro mitään. Kartalla ei ole kosken nimeä eikä oikeastaan koko koskea. Mutta paikka on hieno ja sillalta käsin helposti ihasteltavissa. Vieressä olevaa punaista Myllytupaa vuokrataan, olisi hauska majoittua siinä joskus. Kalaportaat ilahduttavat, toivottavasti niillä on runsaasti käyttäjiä.
Hämärä alkoi jo laskeutua ja tämä olikin kierroksemme viimeinen kohde. Vaikka paikka oli ennalta tuttu, olin iloinen, että ehdin ottaa sen osaksi kierrosta. Myllykoski kuuluu Uskelanjokeen ja on siis samaa vettä kuin esimerkiksi alavirrassa näkemämme Illinkoski.
Etapit
Holstenkoski–Sahankulma 9 km
Sahankulma–Koski 18 km
Koski–Latokartanonkoski 10 km
Latokartanonkoski–Pohjankoski 24 km
Pohjankoski–Häntälänkoski 21 km
Häntälänkoski–Kuttilankoski 9 km
Kuttilankoski–(Koskenpää 3 km
Koskenpää)–Tyrynkoski 23 km
Tyrynkoski–Illinkoski 7 km
Illinoski–Myllykoski 8 km
Saari avaruudessa 