Poikkesinpa eilen jälleen tieltä metsään – polveileva, koivujen koristama varpumatto huuteli luokseen katsomaan, olisiko siellä puolukoita. Ilta melkein jo hämärsi, aurinko hehkui vielä taivaanrannassa mutta antoi ymmärtää, että kohta olisi sen aika pyörähtää pois näkyvistä.
Mies nakkasi minut luontopolulle. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, monta vuotta sitten, mutta tuolloin tunnelma oli erilainen. Oli ensimmäinen kesäni Lapissa ja en ollut aivan vielä kaikkea oppinut – lähdin metsään räkkäaikaan. Se oli virhe, ja opin kerrasta. Tänään polulla oli rauhallista. Ei yhden yhtä itikkaa, eikä varsinkaan ihmisväkeä, ja sitäkin syvempi loppusyksyisen metsän lumo.
Sinnittelin hereillä puolille öin nähdäkseni tähdet. Pakkasta oli jo pari astetta kun menin ulos ja totesin, että tähdet ovat näkyvissä. Vietin pienen hetken rannalla kameran kanssa tähtiä kuvaillen, ja kameran kuvatessa etsiskelin taivaalta tuttuja kuvioita. Seulaset, Härkä ja Ajomies olivat suoraan edessäni.
Istuin aamulla rannassa katsomassa ja kuvaamassa auringonnousua. Oli pari astetta pakkasta, kuutamo ja kaunis usva. Laitoin kameran kuvaamaan itsekseen jalustalle alla olevan kuvasarjan. Itse istuskelin penkillä ja kuuntelin radiosta YleX-aamua. Areenassa on onneksi siitä sellainen versio, josta kaikki musiikit on leikattu pois. Yö oli mennyt aika huonosti — sairastin koko eilispäivän koronapiikin jälkimaininkeja, ja vielä … More Aamuaurinko
Kyllä tuntuu kesä päättyneen ja arki palanneen, kun herätyskello soi jo aamuyöllä. Mutta juuri tähän aikaan vuodesta kannattaakin olla siihen aikaan hereillä, koska elo-syyskuun auringonnousut ovat vuoden hienoimpia. Ja kun on illalla ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, niin sen avulla on helpompi herätä.
Yksi onnellisen lorvailun suurimmista peruspilareista on opetella kiemurtelematta kieltäytymään turhista menoista – esimerkiksi niistä erittäin kuuluisista kissanristiäisistä – joihin ei vain yksinkertaisesti halua mennä tai osallistua. Velvollisuudet tietenkin erikseen (niidenkin määrää elämässä voi ja kannattaa säädellä) mutta elämässä on jatkuvasti tilanteita joissa joku pyytää sinua olemaan jossain tai tekemään jotakin ilman, että se ihan oikeasti … More Onnellisen lorvailun puolesta, osa 3: kyky kieltäytyä kiemurtelematta
Kävimme tänään syrjäisillä metsäteillä hiukan katselemassa maisemia ja viettämässä aikaa yhdessä. Suot ovat jo ihanan lämpimän sävyisiä, okraisia ja melkein kultaisia, väri on tummempi ja syvempi kuin mitä viljapellot kultaisimmillaan ovat kotopuolessa. Mutta soilla puhaltaa tuuli, joka on jo aika viileä. Syksy on täydessä käynnissä, ja luonto tuoksuu sateen jälkeen raikkaalta ja tuntuu märältä. Aamulla … More Ajatuksia metsästä
Syksy alkoi viime perjantaina. Aamulla joki ja sitä ympäröivä maasto oli niin paksun sumun vallassa, ettei vastarantaa näkynyt. Teltta joen törmällä näytti seisovan maailman laidalla. Kun aurinko nousi korkeammalle ja kirkasti maailman, oli ilmiselvää, että oli syksy. Vielä edellisenä päivänä oli ollut kesä. Syksy alkaa joka vuosi yhdessä ainoassa päivässä. En osaa tarkkaan sanoa mikä … More Syksyn ensimmäinen viikko
Jotta elämästä ei tulisi hektistä, haluan että minulla on joka päivä kunnolla aikaa rauhoittua. Se tarkoittaa tunnin tai ehkä muutamankin tunnin verran päivittäistä aikaa niin, ettei tarvitse tehdä mitään erityistä. Voi kääriytyä sohvalle peittoon ja katsella vaikka telkkaria tai lukea kirjaa, napostella ehkä jotakin tai ainakin juoda teetä ja olla vain. Minulle ei riittäisi se … More Onnellisen lorvailun puolesta, osa 2: sadepäivähetkiä
Helteet näyttäisivät loppuvan. Pitkään se kestikin, että joka päivä oli melkein 30 astetta. Minua ei tunnu lämpö häiritsevän, kuumuus ei ehtinyt minua tuskastuttaa, mutta monia muita on käynyt sääliksi. Nyt tuulee ihanasti ja on pilvistä. Nukuimme viime yön teltassa miehen tyttären kanssa ja meillä oli oikein jännittävää. Hyvin nukutti molempia mutta en ymmärrä, miksi ulkona … More Viilenee
Saari avaruudessa 