Jotta elämästä ei tulisi hektistä, haluan että minulla on joka päivä kunnolla aikaa rauhoittua. Se tarkoittaa tunnin tai ehkä muutamankin tunnin verran päivittäistä aikaa niin, ettei tarvitse tehdä mitään erityistä. Voi kääriytyä sohvalle peittoon ja katsella vaikka telkkaria tai lukea kirjaa, napostella ehkä jotakin tai ainakin juoda teetä ja olla vain. Minulle ei riittäisi se että tällaisia iltoja olisi yksi viikossa – haluan, että lähestulkoon joka ilta on tällainen ilta. Plussaa on, jos pystyy viettämään myös tällaisia aamuja. Ja itse asiassa ei ole harvinaista, että viikonloppuisin saattaa kokonainen päiväkin vierähtää näissä merkeissä.
Nämä hetket vaativat kuitenkin mieleltä hieman armollisuutta. Pitää suoda itselle nämä hetket tuntematta painetta tai häpeää. Ei ole mitään pahaa siinä, että joka päivä tarvitsee lataushetken. Se voi tilanteesta riippuen olla lyhyempi tai pidempi hetki, mutta kuitenkin sellainen, että saa nollata aivot ja ihan vapautuneesti levätä. Ei koko ajan tarvitse olla aikaansaamassa jotain. Se ajatus pitää sisäistää eikä sitä tarvitse joutua selittelemään sen enempää muille kuin itsellekään.
Minulla on käytössä muutamia niksejä päivittäisen vapautuneen rentoutumiskynnyksen madaltamiseksi:
Olohuoneen vuodesohva on aina avattuna vuoteeksi. Siinä on peittoja ja tyynyjä ja todella hyvä olla. Liian hienolla, kapealla tai epämukavalla sohvalla olisi vaikea rentoutua. Vuodesohva on kuin syli tai turvapaikka jossa saa levätä piilossa maailman menolta.
Kodin pitäminen perussiistinä auttaa myös. Laiskottelu on todella paljon mukavampaa ja rentouttavampaa suht siistissä kodissa, jossa tavarat ovat paikoillaan ja pöydät puhtaita. Arkinen pieni järjestely ei vie paljoa aikaa, kun kotia ei missään vaiheessa päästä pahuuden valtaan. Isompikin siivoaminen on sitä nopeampaa, mitä pienempi koti on.
Mieheni kanssa olemme ottaneet leffojen, sarjojen ja keikkojen katsomisesta yhteisen harrastuksen, jolloin lorvailu sohvalla on yhtä aikaa yhteistä mukavaa aikaa. Kännykät pysyvät pois kourasta kuin yhteistuumin, ja ainoastaan kissan palveleminen hänen sitä vaatiessaan on välttämätöntä. Keskitytään leffaan ja ollaan läsnä ❤
Otsikoin tämän jutun sadepäivähetkiksi. Sateinen vapaapäivä on helposti se päivä, kun ei tehdä mitään ihmeempiä. Sadepäivä kannustaa luontaisesti pysähtymään ja hyvällä omallatunnolla laiskottelemaan. Mutta miksi näitä hetkiä pitäisi olla vain sadepäivänä? Miksi niitä ei voisi viettää hiukan joka päivä? Mitä se on keneltäkään pois, niin kauan kuin jokainen laiskottelee omalla vapaa-ajallaan?
Aika harvassa ovat loppujen lopuksi ne hetket, jolloin oma pieni laiskottelumme olisi oikeasti vähääkään pois keneltäkään. Haluan ajatella ettei ahkeruutemme ole ollenkaan niin tärkeää kuin usein kuvittelemme. ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole tärkeää”, sanoo kiinalainen sananlasku.
Jätän tähän loppuun erään netistä löytämäni modernimman sitaatin, joka mielestäni on todella isosti asian ytimessä:
”I don’t understand people who do things on weekends. You just did things all week. What’s next, more things?? That’s how they get you”
Kevin Farzad
Saari avaruudessa 