Talvenalustunnelmia & muistoja etelästä

Lumi tuli toissayönä, ja siitä lähtien tuntuu kuin lumisade ja suojasää olisivat vääntäneet kättä voimalla ja tauotta, tuulen puhistessa ja aukottoman pilviverhon levittäytyessä kaiken yllä. Lunta kertyi maahan paljon, ainakin kymmenen tai viisitoista senttiä. Maa lumen alla on täysin sula, samoin vedet ovat auki eivätkä edes rannoilta jäässä.

Haapa

Poikkesinpa eilen jälleen tieltä metsään – polveileva, koivujen koristama varpumatto huuteli luokseen katsomaan, olisiko siellä puolukoita. Ilta melkein jo hämärsi, aurinko hehkui vielä taivaanrannassa mutta antoi ymmärtää, että kohta olisi sen aika pyörähtää pois näkyvistä.

Metsässä

Mies nakkasi minut luontopolulle. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, monta vuotta sitten, mutta tuolloin tunnelma oli erilainen. Oli ensimmäinen kesäni Lapissa ja en ollut aivan vielä kaikkea oppinut – lähdin metsään räkkäaikaan. Se oli virhe, ja opin kerrasta. Tänään polulla oli rauhallista. Ei yhden yhtä itikkaa, eikä varsinkaan ihmisväkeä, ja sitäkin syvempi loppusyksyisen metsän lumo.

Ajatuksia metsästä

Kävimme tänään syrjäisillä metsäteillä hiukan katselemassa maisemia ja viettämässä aikaa yhdessä. Suot ovat jo ihanan lämpimän sävyisiä, okraisia ja melkein kultaisia, väri on tummempi ja syvempi kuin mitä viljapellot kultaisimmillaan ovat kotopuolessa. Mutta soilla puhaltaa tuuli, joka on jo aika viileä. Syksy on täydessä käynnissä, ja luonto tuoksuu sateen jälkeen raikkaalta ja tuntuu märältä. AamullaJatka lukemista ”Ajatuksia metsästä”

Takatalven lintuja ja metsäkuvia

Yöllä tuli viitisentoista senttiä lunta, ja nyt näyttää aivan lokakuulta. Minulle on aivan sama vaikka olisi tullut metri niin kauan kun vain joki pysyy auki. Uimakausi on alkanut, eikä se lopu ennen syksyn jäitä. Takatalvi toi pihalle valtavat määrät lintuja. Järripeippoja, peippoja, viherpeippoja, keltavästäräkkejä, västäräkkejä, laulu-, räkätti- ja punakylkirastaita, sinirintoja, liroja, rantasipejä, punatulkkuja, tali- jaJatka lukemista ”Takatalven lintuja ja metsäkuvia”

Hämärää ja valoa Vaisakossa

Vaisakon luonnonsuojelualue Halikossa oli ensimmäisiä ”oikeita” salolaisia retkipaikkoja, joihin Salossa vielä asuessani päädyin. Toinen oli Teijo, joka silloin ei ollut vielä kansallispuistokaan. Salossa en varsinaisesti harrastanut retkeilyä, vaan se harrastus on minulla alkanut vasta täällä pohjoisessa. Siksi niin moni kotikaupungin merkittävä retkipaikka on jäänyt aikoinaan kovin vieraaksi. Viime reissullani kävin Vaisakossa kaksi kertaa – ensinJatka lukemista ”Hämärää ja valoa Vaisakossa”

Kuvia lähimetsästä

Kävin sunnuntaina metsässä tutkailemassa hieman marja- ja tattitilannetta. Mustikkaa löytyi vajaa puoli litraa, eli aika satunnaisesti vielä. Marjoja oli vain paikoin, ja sittenkin suurin osa oli raakaa tai kovin pientä. Onneksi metsästä voi aina nauttia vaikka suurempaa saalista ei saisikaan. Oli mukava rauhassa tutkailla tutun metsän pieniä yksityiskohtia. Tämä on jo neljäs syksy kun elänJatka lukemista ”Kuvia lähimetsästä”

Riihikosken metsä

Löysin joulun alla Luonnonperintösäätiön sivuilta luettelon säätiön suojelemista metsistä ja ilokseni huomasin, että yksi metsä sijaitsi kotona Salossa. Lahjoitin säätiölle hieman rahaa, josta vastalahjaksi sain lahja-addressin, jonka mukaan perheeni saa 200 neliötä Riihikosken metsää. Lahjoitus on tietenkin puhtaasti symbolinen, mutta rahasumma käytetään kuitenkin uusien suojeltavien metsäalueiden ostamiseen niiden suojelemiseksi. Lisää Luonnonperintösäätiön toiminnasta ja metsistä voitJatka lukemista ”Riihikosken metsä”

Lapin kesä

Eiliset helteet muuttuivat muutaman ukkospuuskan myötä kymmeneksi lämpöasteeksi ja kylmäksi tuuleksi. Ylihuomiseksi luvataan räntää. Ukkonen löi eilen aika likellekin. Onneksi en pelkää ukkosta. Kissakin oli sisällä, joten ei ollut huolen häivää. Hän makasi reporankana sohvalla samalla, kun taivas ryskäsi salamoita ja vettä. Rankkasade loi upeita, nopeasti liikkuvia suuria kuvioita joen pintaan. Ihmettelin, mitä kumman valkoisiaJatka lukemista ”Lapin kesä”

Viidakossa Vaisakossa

Pidin kahden vuorokauden pikaloman etelässä. Halusin päästä kotikonnuille kokemaan etelän kesän, ja samalla halusin päästä verestämään lapsuusmuistoja myös meren äärelle Houtskariin. Houtskarista kirjoitan pian oman tarinansa tai ehkä parikin, mutta nyt ensimmäisenä kerron eilisiltaisesta retkestä Salon Vaisakonlehtoon. Olin aamulla herännyt vielä asuntoautosta meren rannalta, koska olimme vanhempieni kanssa käyneet Paraisilla, ja takana oli pitkä muttaJatka lukemista ”Viidakossa Vaisakossa”