Avainsana: metsä

Sumumetsä

17.3.2024

Maaseutumme kääriytyi sumuun täksi viikoksi. Hellään ja lämpimään sumuun; sellaiseen, joka ajoittain itkeskeli tihkusateita ja sulatti lumet melkein kohisten. Eilen teki uutistenlukutuokion jälkeen mieli päästä mieltä parantelemaan metsän huomaan, joten ennen auringonlaskua kuljin mutaiseksi pehmennyttä peltotietä pitkin metsän helmalle ja siitä loikkasin ojan yli kuusikon suojiin. Pellolle tulvinut oja oli tukkinut tavanomaisen tieni metsään, joten … More Sumumetsä

Metsähetki

2.1.2024

Minulla on ollut ikävä metsään jo pidemmän aikaa. Olen kaivannut metsän suojaa ja voimaa ja puiden hahmoja ympärilleni, sitä seikkailun ja turvan tuntua, jonka metsässä samoillessa tai ihan vain oleskellessakin saa. Mutta kaipuuta on varjostanut jotenkin mieltä ja kehoa laahaava tunne siitä, ettei talven metsä ole se, johon kaipaan. Ei lumimetsä. Ei aloilleen jäykäksi jäätynyt, … More Metsähetki

Pimeäretki Vaisakkoon

1.12.2023

Muistan lukeneeni jonkun kuuluisan veistäjän joskus todenneen, että patsas odottaa valmiina kivessä – se pitää vain kaivertaa esiin. Vuodet Lapissa muotoilivat ja kaiversivat minusta esiin monia piirteitä, joita rakastan yli kaiken, jotka ovat tuoneet elämääni paljon hyvää syvyyttä ja onnen tunteita. Yksi näistä piirteistä on rakkaus pimeää kohtaan. Ennen Lappia hieman pelkäsin pimeää. Maaseudulla en … More Pimeäretki Vaisakkoon

Metsän kaloja

15.11.2023

Löysin aivan uuden ulottuvuuden lähiluontoon, kun päätimme lähteä pimeällä metsäretkelle. Kohteeksi valitsimme yhden minulle aiemmin tutuiksi tulleista metsälammista, jossa on melko kirkas vesi. Sinne ei pääse autolla kovin lähelle, eli matkaa oli kuljettavana pimeässä metsässä jonkin verrankin. Meillä molemmilla oli otsalamput, ja lisäksi miehellä oli taskussa vielä tavallinen taskulamppu. Olikin todella pimeää ja märkää. Taivas … More Metsän kaloja

Metsässä Kurkelanjärven tuolla puolen

25.9.2023

Heinikkoisen kasvuston alla metsämaata uurtavat ikivanhat kärrytien urat, jotka saniaisten lehvästö jo peittelee katseilta kätköihin. Uurteissa lepää sateiden ylängölle vuodattama vesi, jota sammal on imenyt paksusti itseensä. Otan pitkiä askeleita harkiten, jotta kengät eivät kastu. Äidiltä lainattu pärekori suhisee heiniä, saniaisia ja katajia vasten tyhjänä. Pääsen kuusimetsän reunaan ja astun sen hämärään. Kuusimetsän rinne on … More Metsässä Kurkelanjärven tuolla puolen

Kesäillan lähiretki & luolalöytö

18.7.2023

Muuan iltana kutsuin ystävän retkelle läheiselle korkealle kalliolle, jossa emme olleet aiemmin käyneet yhdessä. Itsekin olin käynyt siellä vain kahdesti: vuosia sitten äidin kanssa, sekä vain muutamaa iltaa aiemmin mieheni kanssa. Sinne luikertelee keskeltä ei-mitään jonkinmoinen lestin levyinen polku, jonka kanervikko parhaansa mukaan kätkee jo lähes ensi askeleilla ja joka sitten lopulta kokonaan katoaa. Ajoittain … More Kesäillan lähiretki & luolalöytö

Talven heijasuksia Hyyppäränharjulla & Kultalähteellä

8.1.2023

Perjantaipäivän kääntyessä kohti iltapäivää aamun harmaa pilvipeitto, joka aiemmin oli tukahduttanut auringonnousunkin, alkoi hälvetä vastoin odotuksia. Olin jo aikonut luopua ajatuksestani lähteä pienelle metsäkävelylle, mutta auringon tullessa esiin kirkkaana ja oranssina päätin, että lähden sittenkin. Vaikka aurinko ehtisi laskea tai pilvet palaisivat ja veisivät mukanaan kaikki maiseman värit, saisin silti nauttia havumetsän tuoksusta ja tunnelmasta … More Talven heijasuksia Hyyppäränharjulla & Kultalähteellä

Talvenalustunnelmia & muistoja etelästä

17.10.2021

Lumi tuli toissayönä, ja siitä lähtien tuntuu kuin lumisade ja suojasää olisivat vääntäneet kättä voimalla ja tauotta, tuulen puhistessa ja aukottoman pilviverhon levittäytyessä kaiken yllä. Lunta kertyi maahan paljon, ainakin kymmenen tai viisitoista senttiä. Maa lumen alla on täysin sula, samoin vedet ovat auki eivätkä edes rannoilta jäässä.

Haapa

27.9.2021

Poikkesinpa eilen jälleen tieltä metsään – polveileva, koivujen koristama varpumatto huuteli luokseen katsomaan, olisiko siellä puolukoita. Ilta melkein jo hämärsi, aurinko hehkui vielä taivaanrannassa mutta antoi ymmärtää, että kohta olisi sen aika pyörähtää pois näkyvistä.

Metsässä

25.9.2021

Mies nakkasi minut luontopolulle. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, monta vuotta sitten, mutta tuolloin tunnelma oli erilainen. Oli ensimmäinen kesäni Lapissa ja en ollut aivan vielä kaikkea oppinut – lähdin metsään räkkäaikaan. Se oli virhe, ja opin kerrasta. Tänään polulla oli rauhallista. Ei yhden yhtä itikkaa, eikä varsinkaan ihmisväkeä, ja sitäkin syvempi loppusyksyisen metsän lumo.