Oravanpyörästä

Edellinen mietintäni siitä, kuinka Lapin jääminen taakse on vaikuttanut elämään, poiki jatkopohdintoja. Useampi kommentoija kertoi unelmoivansa Lapista nimenomaan päästäkseen pois oravanpyörästä. Tämä on ajatus, johon huomasin haluavani lisätä jotakin omasta puolestani. Muistan itse Lapissa ollessani pitäneeni Lappia jonkinlaisena oravanpyörän vastakohtana. Olen itse kasvanut taajamassa, melko maalla, mutta en ihan. Olen myös elämäni varrella asunut niin kaupungissa … More Oravanpyörästä

Kuuden vuoden muutoksia

Pääkuva: Laura En voi uskoa että siitä on jo kuusi vuotta, kun muutin Lappiin. Ihan valtavasti on mahtunut noihin vuosiin, elämästä on tullut monella tapaa toisenlaista. Itseni näköistä, minulle luontevaa. Ensimmäiset rypyt ovat jo silmäkulmissa ja rakastan niitä. Minusta on ihanaa vanheta, ihanaa saada olla elossa. Näiden kuuden vuoden aikana on sattumalta tullut myös kuusi … More Kuuden vuoden muutoksia

Pidentyneet päivät ja siivotut elämäntavat

Eilen oli siitä merkittävä päivä, että aurinko sulatti ensimmäistä kertaa tänä keväänä postilaatikon kannen kokonaan lumettomaksi, jäättömäksi ja kuivaksi. Jo monena yönä peräkkäin on ollut noin 25 astetta pakkasta, mutta päivät ovat jo pitkiä ja auringon lämpö tuntuu päivisin voimakkaana. Kevään kunniaksi olemme järjestelleet hieman kotia ja aloittaneet jälleen kerran turhan tavaran karsimisen. Enää aikoihin … More Pidentyneet päivät ja siivotut elämäntavat

Uudesta vuosikymmenestä

Joskus ehkä vuosi sitten joku tuntematon kysyi minulta, aionko olla Lapissa lopun ikääni vai palaisinko joskus etelään. En osannut vastata mitään. En ollut ajatellut asiaa. Itse asiassa melkein koko tänä aikana, kun päätös Lappiin muuttamisesta syntyi, muutto tapahtui ja vuodet Lapissa ovat kuluneet, en ole pysähtynyt oikeasti miettimään asioita sen pidemmäs. Olen elänyt päivä, viikko, … More Uudesta vuosikymmenestä

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 8: Henkimaailman juttuja

Kesällä 2013 läpikäymäni enkelihoidon jälkeen en ole voinut olla uskomatta henkimaailman olemassaoloon. Hoito fyysisine kipuineen – ilman kosketusta – ja kipujen parantuminen ennen hoidon loppua, sekä kaikki ne asiat joita hoitaja minulle kertoi hoidon päätteeksi – asioita, joita en ollut koskaan hänelle kertonut – saivat minut vakuuttuneeksi. Enkelihoitajia on varmasti monenlaisia, mutta itseäni hoitaneeseen naiseen … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 8: Henkimaailman juttuja

Taas selvittiin!

Pitkästä aikaa päivä alkoikin raskaustestillä. Mulla on aina paniikkitesti kotona valmiina, sillä koskaan ei tiedä, milloin paniikki iskee. No nyt ei varsinaisesti ollut paniikki, mutta edellisen päivän puhelu neuvolaan oli paljastanut, että mulla on päässy venähtämään hieman pitkäksi tuon ehkäisykapselin vaihtamisen kanssa (muistin, että se pitäs vaihtaa heinäkuussa, mutta oikea vastaus olikin huhtikuu). Negatiivista näytti, … More Taas selvittiin!

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 6: kiitollisuudesta

Lapsena sitä jotenkin kai oletti, että kaikilla kavereilla on asiat samalla lailla kuin itsellä. Hyvä perhe ja koti, kiva arki ja samanlaiset eväät elämään kuin itselläkin. Ehkä niin olikin, tai sitten ei. Vasta näin kolmekymppisenä olen alkanut hahmottaa tilannettani ja omia lähtökohtiani uudelleen. Olen viime vuosina jutellut monien ikäisteni kanssa ja kuullut melkoisia kohtaloita. En … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 6: kiitollisuudesta

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 4: Mikä johti masennukseen?

Sairastuin masennukseen vuonna 2012. Tulin hoksanneeksi, etten ole kirjoittanut siitä kunnolla koskaan, vaikka sairaudella on ollut suuri, yllättäen positiivinen vaikutus myöhempiin vuosiini ja koko loppuelämääni.  Heti diagnoosin jälkeen keskityin vain paranemiseen, mutta jälkikäteen olen pohtinut paljonkin sitä, mikä masennukseen johti ja mitä se kaikki opetti. Haluan kirjoittaa aiheesta toivoen, että pohdintani herättää ajatuksia ja toiveikkuutta … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 4: Mikä johti masennukseen?

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 3: Odotuksista, omistamisesta ja kärsimyksestä

Yksi elämäni mullistavimmista havainnoista oli huomata, että lähes jokainen pahan mielen tunne elämässäni juontaa juurensa siihen, että minulla on ollut jokin odotus, ja se odotus ei ole täyttynyt. Tai sitten ikävän tunteen taustalla on ollut menettämisen pelko ja kyvyttömyys käsitellä sitä tunnetta. Joka sekin tosin tavallaan on täyttämättä jäänyt odotus – olen odottanut varmuutta ja … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 3: Odotuksista, omistamisesta ja kärsimyksestä