Pitkästä aikaa päivä alkoikin raskaustestillä.
Mulla on aina paniikkitesti kotona valmiina, sillä koskaan ei tiedä, milloin paniikki iskee. No nyt ei varsinaisesti ollut paniikki, mutta edellisen päivän puhelu neuvolaan oli paljastanut, että mulla on päässy venähtämään hieman pitkäksi tuon ehkäisykapselin vaihtamisen kanssa (muistin, että se pitäs vaihtaa heinäkuussa, mutta oikea vastaus olikin huhtikuu).
Negatiivista näytti, joten rauha sielussani aloin keitellä aamuteetä. Ulkona oli kolkon näköistä, pilvistä ja tuulista, joten käperryin sohvan nurkkaan teelle.
Lounastauolla kävin uimassa. Aurinko paistoi jo ihanasti veden pintaan, joka puolestaan kirjoili valosta elävää verkkoa rantatörmällä olevan veneen kylkeen. Vesi oli raikasta ja ihanaa. Vein uimapuvun ulos kuivumaan, niin pääsen illalla uudestaan veteen.
Jatkossa voisi koittaa muistaa, että kun uimapuku on ollut ulkona kuivumassa, niin sitä voisi hieman ravistella ennen kuin sen pukee päälle. Nyt puin puvun ylle suoraan, ja ihmettelin, kuka tai mikä nivusissa ryömii. No, se oli iso koppakuoriainen. Selvisimme tilanteesta molemmat pelkillä henkisillä vaurioilla. Koppis kopsahti selälleen terassille, autoin hänet pystyyn ja hän kiiruhti hopusti terassilautojen väliin.
Jännitystä päivään sain vielä lisää, kun huomasin että joku meloi joella. Melojia oli yhteensä kolme, kaikilla kirkkaanväriset kajakit. En tullut kaivaneeksi kiikareita esiin heidän vuokseen.
Miehen kanssa keskusteltiin jälleen muun muassa kissoista. Mies ilmaisi unelmakseen, että jonain päivänä meillä olisi ”töppäjalkakissa” (=munchkin) ja ”pantterinaamatiikeri” (=bengali). Luulen, että meille kuitenkin aika pitkälle riittää tuo meidän Veli Kissa. Hän pitää meitä nykyään aktiviisena pyytämällä sisään ja ulos keskimäärin kolmen minuutin välein.
En tänään käynyt kaupassa. Mutta syötiin tortilloja loman alkamisen kunniaksi. Hiukan kytee mielessä, lähtiskö illan päälle käymään vielä Pallasjärvellä.
Postia ei tullut.
Saari avaruudessa 