Pidentyneet päivät ja siivotut elämäntavat

Eilen oli siitä merkittävä päivä, että aurinko sulatti ensimmäistä kertaa tänä keväänä postilaatikon kannen kokonaan lumettomaksi, jäättömäksi ja kuivaksi. Jo monena yönä peräkkäin on ollut noin 25 astetta pakkasta, mutta päivät ovat jo pitkiä ja auringon lämpö tuntuu päivisin voimakkaana.

Kevään kunniaksi olemme järjestelleet hieman kotia ja aloittaneet jälleen kerran turhan tavaran karsimisen. Enää aikoihin ei ole uutta turhaa tavaraa tullut hamstrattua, mutta aiemmin sitä tuli haalittua niin, ettei kaikesta ole vieläkään päässyt eroon.

Jostain syystä keväisin saa aina voimakkaita hepuleita luopua turhasta ja järjestää huolella sen mikä jää jäljelle. Silti jotkin urakat – kuten vaikka vanhojen kansioiden läpi käymiset – tuntuvat niin luotaantyöntäviltä, että niitä tulee lykättyä vuodesta toiseen.

Noin vuosi sitten aloin verkkaisesti siivoilla myös elämäntapojani. Ensimmäinen askel oli, että aloin tietoisesti huolehtia siitä, että minun tulee ulkoiltua joka päivä. Tämä ei ole ollut itselleni aiemmin mikään itsestäänselvyys etenkään talvisin, joten minun oli tehtävä päätös päivittäisestä ulkoilusta, jotta tilanteeseen tulisi joku roti. Päätös onkin kantanut hedelmää, ja olen nyt noin vuoden ajan ulkoillut joka päivä. Kesällä ulkoilu on tietenkin monipuolisempaa ja pääasiassa retkeilyä ja uimista, talvella se on ollut lähinnä jokailtainen, vajaan tunnin mittainen lenkki.

Välillä lenkille lähteminen on tuntunut pakkopullalta, mutta mieli on lenkillä aina lopulta virkistynyt. Ilman päätöstä päivittäisestä ulkoilusta tulisi helposti jäätyä kotiin niinä iltoina, kun lenkki ei houkuttele. Myös musiikki ja kiinnostavat podcastit ovat toimineet hyvänä motivaattorina lähteä lenkille. Omia suosikkejani podcasteista ovat talven aikana olleet Antti Holman tuotannon lisäksi Maanantaimysteeri, Murhapäiväkirjat ja Luulopuheita. Niitä kuunnellessa on lenkki mennyt kuin huomaamatta.

Syksyllä elämäntapasiivous alkoi hiljaa hiipiä ruokalautaselle. Sain katkaistua vuosia kestäneen sipsiaddiktion ja aloin huolehtia siitä, että tuoreita kasviksia tulee syötyä joka päivä. Tämäkään ei valitettavasti ollut minulle aiemmin lainkaan itsestäänselvyys. Kuitenkin huonoja ruokavalintoja systemaattisesti seurannut ikävä tunne vatsassa ja koko kehossa on kannustanut muuttamaan ruokavaliota. Aluksi karsin siis epäterveellisiä ruokia aiempaa harvemmaksi, ja lisäsin samalla vihannesten syöntiä ja muita terveellisempiä valintoja. Sittemmin olen lisännyt ruokavalioon marjat ja siemenet. Olen päättänyt, etten kiellä itseltäni mitään ruokaa kokonaan. On kuitenkin motivoivaa huomata, että keho palkitsee hyvällä ololla viisaita ruokavalintoja. Aamuöiset sipsikrapulat ovat siis viimeinkin jäämässä historiaan?

Nyt talvella olen ottanut rutiiniksi juoda runsaasti vettä – aiemmin en juonut vettä lähes koskaan ja ylipäänsä join yhtään mitään varsin vähän – ja vuodenvaihteen jälkeen olen alkanut venytellä – tämäkin aivan uusi juttu minulle. Toin kahvakuulan ja lumikenkäsauvan varastosta sisälle, jotta taukojumppa tai -venyttely tulisi mieleen aina ne nähdessä. Hieroja antoi viimeksi topakkaa palautetta siitä, että lapaluuni ovat istumassa kiinni loppuiäksi jos en aloita keppijumppaa nyt.

Kaikki nämä muutokset ovat tulleet minulle oikeastaan itsestään siitä syystä, että kroppani on viestinyt, että näitä muutoksia on tarvittu. Keho on hiljalleen ilmaissut minulle, että vanha elämäntapa ei voi jatkua, vaan että liikuntaa tarvitaan päivittäin ja ruokavalio on yksinkertaisesti korjattava. Kai se alkaa ikä painaa sen verran, ettei mitä tahansa roskaa voi enää syödä ilman vatsan oireiluja.

Ehkä siksi nämä muutokset ovat tuntuneet myös suhteellisen helpoilta, kun ne ovat tulleet sisältä päin. Muutoksilla olen vastannut oman kehoni ja mieleni pyyntöihin, niitä ei ole saneltu ulkopuolelta.

Aivan kaikkia elämäntapojani minun ei sentään ole tarvinnut korjata. Olen aina nukkunut hyvät, pitkät yöunet suhteellisen säännöllisin nukkumaanmenoajoin. Työstressin olen saanut hallintaan ajoittaisesta huijarisyndroomasta huolimatta. Lisäksi olen jo vuosia sitten saanut jätettyä elämästäni pois sellaiset ihmiset, joiden seurassa en voi hyvin – tällä on valtava merkitys hyvinvointiini. Lisäksi en juurikaan seuraa uutisia ja sekin hiukan edesauttaa turhan ahdistuksen pitämisessä poissa.

Huomaan pohtivani myös instagramista luopumista – saa nähdä, koittaako sekin askel vielä.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: