Haapa

Poikkesinpa eilen jälleen tieltä metsään – polveileva, koivujen koristama varpumatto huuteli luokseen katsomaan, olisiko siellä puolukoita. Ilta melkein jo hämärsi, aurinko hehkui vielä taivaanrannassa mutta antoi ymmärtää, että kohta olisi sen aika pyörähtää pois näkyvistä.

Metsässä

Mies nakkasi minut luontopolulle. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, monta vuotta sitten, mutta tuolloin tunnelma oli erilainen. Oli ensimmäinen kesäni Lapissa ja en ollut aivan vielä kaikkea oppinut – lähdin metsään räkkäaikaan. Se oli virhe, ja opin kerrasta. Tänään polulla oli rauhallista. Ei yhden yhtä itikkaa, eikä varsinkaan ihmisväkeä, ja sitäkin syvempi loppusyksyisen metsän lumo.

Aamuaurinko

Istuin aamulla rannassa katsomassa ja kuvaamassa auringonnousua. Oli pari astetta pakkasta, kuutamo ja kaunis usva. Laitoin kameran kuvaamaan itsekseen jalustalle alla olevan kuvasarjan. Itse istuskelin penkillä ja kuuntelin radiosta YleX-aamua. Areenassa on onneksi siitä sellainen versio, josta kaikki musiikit on leikattu pois. Yö oli mennyt aika huonosti — sairastin koko eilispäivän koronapiikin jälkimaininkeja, ja vieläJatka lukemista ”Aamuaurinko”

Pakkasaamu

Kyllä tuntuu kesä päättyneen ja arki palanneen, kun herätyskello soi jo aamuyöllä. Mutta juuri tähän aikaan vuodesta kannattaakin olla siihen aikaan hereillä, koska elo-syyskuun auringonnousut ovat vuoden hienoimpia. Ja kun on illalla ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, niin sen avulla on helpompi herätä.

Onnellisen lorvailun puolesta, osa 3: kyky kieltäytyä kiemurtelematta

Yksi onnellisen lorvailun suurimmista peruspilareista on opetella kiemurtelematta kieltäytymään turhista menoista – esimerkiksi niistä erittäin kuuluisista kissanristiäisistä – joihin ei vain yksinkertaisesti halua mennä tai osallistua. Velvollisuudet tietenkin erikseen (niidenkin määrää elämässä voi ja kannattaa säädellä) mutta elämässä on jatkuvasti tilanteita joissa joku pyytää sinua olemaan jossain tai tekemään jotakin ilman, että se ihan oikeastiJatka lukemista ”Onnellisen lorvailun puolesta, osa 3: kyky kieltäytyä kiemurtelematta”

Ajatuksia metsästä

Kävimme tänään syrjäisillä metsäteillä hiukan katselemassa maisemia ja viettämässä aikaa yhdessä. Suot ovat jo ihanan lämpimän sävyisiä, okraisia ja melkein kultaisia, väri on tummempi ja syvempi kuin mitä viljapellot kultaisimmillaan ovat kotopuolessa. Mutta soilla puhaltaa tuuli, joka on jo aika viileä. Syksy on täydessä käynnissä, ja luonto tuoksuu sateen jälkeen raikkaalta ja tuntuu märältä. AamullaJatka lukemista ”Ajatuksia metsästä”

Syksyn ensimmäinen viikko

Syksy alkoi viime perjantaina. Aamulla joki ja sitä ympäröivä maasto oli niin paksun sumun vallassa, ettei vastarantaa näkynyt. Teltta joen törmällä näytti seisovan maailman laidalla. Kun aurinko nousi korkeammalle ja kirkasti maailman, oli ilmiselvää, että oli syksy. Vielä edellisenä päivänä oli ollut kesä. Syksy alkaa joka vuosi yhdessä ainoassa päivässä. En osaa tarkkaan sanoa mikäJatka lukemista ”Syksyn ensimmäinen viikko”

Onnellisen lorvailun puolesta, osa 2: sadepäivähetkiä

Jotta elämästä ei tulisi hektistä, haluan että minulla on joka päivä kunnolla aikaa rauhoittua. Se tarkoittaa tunnin tai ehkä muutamankin tunnin verran päivittäistä aikaa niin, ettei tarvitse tehdä mitään erityistä. Voi kääriytyä sohvalle peittoon ja katsella vaikka telkkaria tai lukea kirjaa, napostella ehkä jotakin tai ainakin juoda teetä ja olla vain. Minulle ei riittäisi seJatka lukemista ”Onnellisen lorvailun puolesta, osa 2: sadepäivähetkiä”

Viilenee

Helteet näyttäisivät loppuvan. Pitkään se kestikin, että joka päivä oli melkein 30 astetta. Minua ei tunnu lämpö häiritsevän, kuumuus ei ehtinyt minua tuskastuttaa, mutta monia muita on käynyt sääliksi. Nyt tuulee ihanasti ja on pilvistä. Nukuimme viime yön teltassa miehen tyttären kanssa ja meillä oli oikein jännittävää. Hyvin nukutti molempia mutta en ymmärrä, miksi ulkonaJatka lukemista ”Viilenee”