Koivut puhkesivat lehteen ja maailma muuttui sinivihreäksi. Tuli lämpö, pitkälle yli 20 astetta, auringossa 30. Joki on sininen ja kimaltelee auringossa. Uudelta laiturilta on hyvä mennä uimaan, ei tarvitse uimakenkiä, voi uida jalat vapaina. Eilen illalla tein monta kierrosta, välillä istuin laiturin portailla. Iho tuoksui hyvältä, joelta, erämaan tummalta vedeltä. Nuuskutin sitä ja nautin auringosta … More Kesä tuli
Viime viikonloppu oli ihana ja harvinaislaatuinen: koko perheeni oli täällä. Iskä, äiti ja molemmat siskot – en muista milloin viimeksi olisimme kaikki olleet yhtä aikaa samassa paikassa. Emme täällä Lapissa koskaan. Siskot saapuivat torstaina hieman ennen keskiyötä ja valvoimme vielä tunnin tai pari. Yöllä on valoisaa, joten jos ei tee mieli mennä nukkumaan niin ei … More Viikonloppu perheen kanssa
Jäidenlähdön aikana ja hetki sen jälkeen on parasta lintuaikaa täällä meillä. Mitä ihmeellisempiä siivekkäitä ilmestyy monesti jopa suoraan omalle pihalle – lintuja, joiden näkemisestä saattoi mukulana vain haaveilla. Tämä kevät ei ole ollut poikkeus, vaan jälleen on tullut hienoja havaintoja. Joki tulvi jonkin verran ja saartoi tällä kertaa tulipaikkamme. Vesi oli korkeammalla kuin viime keväänä, … More Poimintoja kevään lintuhavainnoista
Yöllä tuli viitisentoista senttiä lunta, ja nyt näyttää aivan lokakuulta. Minulle on aivan sama vaikka olisi tullut metri niin kauan kun vain joki pysyy auki. Uimakausi on alkanut, eikä se lopu ennen syksyn jäitä. Takatalvi toi pihalle valtavat määrät lintuja. Järripeippoja, peippoja, viherpeippoja, keltavästäräkkejä, västäräkkejä, laulu-, räkätti- ja punakylkirastaita, sinirintoja, liroja, rantasipejä, punatulkkuja, tali- ja … More Takatalven lintuja ja metsäkuvia
Lapin vuodenkierrossa kolme hetkeä nousevat merkittävyydessään ylitse muiden: ensipilkistys auringosta kaamoksen jälkeen, jäidenlähtö sekä syksyn ensimmäiset revontulet. Toki muitakin suuria hetkiä on – vaikkapa yöttömän yön alkaminen ja päättyminen sekä kaamoksen alkaminen – mutta nämä hetket eivät ole niin yhtäkkisiä, vaan hiipivät ylitse niin hitaasti, ettei oikein tiedä milloin ne tarkalleen ottaen ovat koittaneet vai … More Hyvästi jää!
Kirjosieppo oli yöllä ilmestynyt pihaan. Hän tutkaili aamulla pihan kiinteistötarjontaa. En ole varma päätyikö hän jo asettumaan taloksi johonkin pöntöistä, ehkä harkinta on vielä kesken. Myös sepelkyyhkyt ovat ilmestyneet pihapiiriin. Pyykkejä ripustaessani kuului sepelkyyhkyn huhuilua ja se tuntui ihanalta. Tuli ihan etelä mieleen. En muista olenko koskaan aiemmin kuullut sepelkyyhkyn laulua täällä pohjoisessa. Variskin kävi … More Kevätillan lintuja
Ah, toukokuu. Vanha rakas vihollinen. Tuskastuttavan talvinen vielä, mutta kuitenkin siitä herkullinen, että kesä on ehjänä edessä ja yötön yö alkaa. Kevät eteni vauhdilla muutama viikko sitten. Sitten se pysähtyi. Lumisateet ja muutaman asteen plussakelit ovat hallinneet siitä lähtien – mutta nyt näyttäisi lämpenevän selvästi. Olen monta kertaa, viimeksi viime yönä, nähnyt unta että jäät … More Haaveita jäidenlähdöstä ja muita kuulumisia
Latokartanonkoski oli tämänkertaisen etelänreissuni viimeinen retkikohde, joten tältä erää etelän retkikertomukset päättyvät tähän. Olen käynyt Latokartanonkoskella monta kertaa, mutta tällä kertaa katselin seutua hieman uusin silmin. Minulle on nimittäin tämän kevään aikana selvinnyt, että äitini isä on syntynyt aivan kosken lähellä olevassa talossa. Lisäksi Latokartanolla kuohuva koski on Kiskonjokea. Se puolestaan saa alkunsa Kiskon Kirkkojärvestä, … More Kevätretki Latokartanonkoskelle
Vaisakon luonnonsuojelualue Halikossa oli ensimmäisiä ”oikeita” salolaisia retkipaikkoja, joihin Salossa vielä asuessani päädyin. Toinen oli Teijo, joka silloin ei ollut vielä kansallispuistokaan. Salossa en varsinaisesti harrastanut retkeilyä, vaan se harrastus on minulla alkanut vasta täällä pohjoisessa. Siksi niin moni kotikaupungin merkittävä retkipaikka on jäänyt aikoinaan kovin vieraaksi. Viime reissullani kävin Vaisakossa kaksi kertaa – ensin … More Hämärää ja valoa Vaisakossa
Ennen Lappiin muuttoani vietin paljon aikaa Teijolla. Tämä ei ollut sattumaa sillä siskoni asui siellä, ja lisäksi olin itsekin aivan hilkulla muuttaa sinne. Ihan viimeiset retkimuistoni ennen muuttoa sijoittuvat Sahajärvelle nykyiseen Teijon kansallispuistoon. Yksi paikoista, joissa siskon kanssa monesti kävimme, oli Ketunhäntä. Jostain syystä juuri tuo paikka on jäänyt mieleeni jotenkin erityisen haikeissa tunnelmissa. Muistan … More Meren tuoksuja Teijolla
Saari avaruudessa 