Haaveita jäidenlähdöstä ja muita kuulumisia

Ah, toukokuu. Vanha rakas vihollinen. Tuskastuttavan talvinen vielä, mutta kuitenkin siitä herkullinen, että kesä on ehjänä edessä ja yötön yö alkaa.

Kevät eteni vauhdilla muutama viikko sitten. Sitten se pysähtyi. Lumisateet ja muutaman asteen plussakelit ovat hallinneet siitä lähtien – mutta nyt näyttäisi lämpenevän selvästi.

Olen monta kertaa, viimeksi viime yönä, nähnyt unta että jäät ovat lähteneet.

Mutta jäät eivät ole inahtaneetkaan Ounasjoessa kotimme kohdalla. Alavirrassa on jo sulia paikkoja, ja yhtä niistä kävimme Lauran kanssa tänään katsomassa. 

Sinisenä ja vuolaana virtaavaa Ounasjokea oli liikuttavan kaunista katsella. Tuntui kuin olisi yhtä aikaa kesän kanssa saanut vetää henkeä ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Kuin olisi herännyt takaisin eloon. Kuin korvat olisivat täyttyneet jostain niin suloisesta, ettei sen suloisempaa voi ollakaan – vapaan veden solinasta.

Lunta on paljon vielä. Ehkä noin puolet maasta on sulaa, puolet lumen peitossa. Lauran kanssa nähtiin tänään kevään ensimmäinen västäräkki – peipon, laulujoutsenia, hanhia ja sepelkyyhkyjä olen nähnyt jo aiemmin. 

Sorsat saapuvat kun pellot ja niityt sulavat ja tulvivat. Jos niin käy – kevät tuntuu hirveän kuivalta. Ojat, jotka yleensä tulvivat melkein tielle, ovat melkein vedettömiä.

Auto ei mennyt katsastuksesta läpi ja remontti olisi monin verroin kalliimpi kuin mitä auton arvo on. Parempi myydä se jollekin varaosiksi vaikkapa. Se olikin hyvä auto, maksoi 400 euroa aikoinaan ja kaksi vuotta taisin keretä sillä ajaa. Palveli hintaansa nähden erinomaisesti.

Käytiin tällä viikolla hakemassa uusi auto Kolarista, sieltä löytyi sopiva korvike ainakin ensi hätään.

Olen viime viikot ollut kasvisruokavaliolla – olen kokeillut jättää lihan, kanan, kalan ja kananmunan kokonaan pois ruokavaliosta. On ollut hämmästyttävää huomata kuinka helppoa se on ollut ja kuinka hyviä ”korvikkeita” kaupoista löytyy. Esimerkiksi härkäpapusuikaleista saa loistavan hyvän wokin kun laittaa mukaan tuoreita wokkikasviksia ja maukkaita kastikkeita. En ole tehnyt näin herkullisia ruokia varmaan koskaan elämässäni, enkä ole kaivannut lihaa lainkaan. Hauska on ollut huomata että myös mies syö näitä ruokia aivan kaksin käsin.

Kuitenkin varmaankin hirveä tulemme syömään jatkossakin pari kertaa kuussa, ainakin jos mies pysyy hirvihommissa mukana. Hirvi tuntuu minusta suhteellisen eettiseltä. Hirviä on paljon, ne saavat elää vapaana ja yhden hirven hengestä riittää valtavat määrät ruokaa monille ihmisille pitkäksi aikaa – toisin kuin vaikkapa yhden kalan tai yhden teeren hengestä.

Mutta jos se hirvikin joskus pois jäisi, ei minua haittaisi. Ei sitä kaipaa. Pakkasessa sitä on kuitenkin vielä syksystä, se toki ainakin syödään pois.

Askartelin alkavan kesän kunniaksi paremman sivuston vedenalaisretkitarinoilleni. Vaikka kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin jatkossa pyrin kyllä kirjoittamaan vedenalaisista retkistä monisanaisemmin, pidempiä, tunnelmallisempia ja perusteellisempia tarinoita. 

Piirsin valokuvan pohjalta tussilla sivulle oikein oman pienen logonkin. Alkuperäinen ahven oli kovin mutruhuulinen, joten otin taiteilijanvapauksia ja laitoin sen hymyilemään.

Aurinko ei tunnu enää laskevan, vaikka yötön yö alkaa vasta muutaman viikon päästä. Ei meinaa iltaisin älytä mennä nukkumaan, kun ei tule pimeä. Tämä viimeinen kuva on viime yöltä kello 12. Kissakaan ei ollut nukkumaanmenoaikeissa, hän katseli jäniksiä.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: