Kirjosieppo oli yöllä ilmestynyt pihaan. Hän tutkaili aamulla pihan kiinteistötarjontaa. En ole varma päätyikö hän jo asettumaan taloksi johonkin pöntöistä, ehkä harkinta on vielä kesken.
Myös sepelkyyhkyt ovat ilmestyneet pihapiiriin. Pyykkejä ripustaessani kuului sepelkyyhkyn huhuilua ja se tuntui ihanalta. Tuli ihan etelä mieleen. En muista olenko koskaan aiemmin kuullut sepelkyyhkyn laulua täällä pohjoisessa.
Variskin kävi pihalla tänään, ja muutama taviokuurna pyörii yhä lintulaudalla. Samoin on oravia, ne järsivät poron- ja hirvensarvia jostain syystä.
Iltakävelyllä kuulin suolta joutsenten huutoja ja päätin lähteä katsomaan. Ensimmäistä kertaa talven jälkeen sain kävellä pienen matkaa sulassa metsässä, varpujen ja mättäiden päällä, kunhan olin ensin päässyt yli veden ja lumen hallitsemasta ojasta. Ei mennyt enää paljoa lunta lenkkariin.
Hiivin suon laitaan. Joutsenia oli siellä kolme.
Kurkikin ilmoitti läsnäolostaan, hän oli kävelyllä pienen matkan päässä joutsenista, samalla suolla.
Jossain vaiheessa kolmas joutsenista nousi lentoon ja lähti kohti Pallastuntureita. Kaksi muuta jäivät ruokailemaan ja taisivat olla asettumassa yöpuulle, ainakin petailivat takapuoliaan jo mättäille.
Suolla on nyt märkää ja ojat ovat vuolaita. Kesän pieni oja on tähän aikaan vuodesta joki, joka tulvii mustana pitkin metsänpohjaa kun ei mahdu pysymään uomassaan.
Lintuja maisemassa näkyi yllättävän vähän. Koppelo lähti tienposkesta lentoon ja taisi lentää Ounasjoen yli.
Niityllä oli kaksi kapustarintaa ja sinisorsapari. Muita lintuja ei silmäni sieltä erottanut.
Pallastuntureiden laet pilkistivät metsän takaa. Tummaa maata näkyy jo sielläkin.
Kotimme lähellä kasvaa mustaksi kuusikoksi kutsumani paikka, jonka kuuset ovat muuttuneet sysimustiksi. Se on varsinkin usvaisella kelillä aika hienon näköistä. Pitäisi joskus mennä tutkimaan lähempää.
Jokeen on ilmestynyt ensimmäinen sula reikä. Eilen satoi ensimmäistä kertaa talven jälkeen niin että ropisi, oli ihana kuunnella sitä.
Nytkin sataa vettä. Hyvä niin.
Saari avaruudessa 