Kesäyö Sotakoskella

Viime lokakuussa käytiin ensimmäistä kertaa yöpymässä Sotakosken eräkampällä Sodankylässä. Kämppä kuuluu paikalliselle Utsamon Erälle, jonka jäsen mieheni on. Kämppä on ihanan erhakossa, eikä siellä toimi oikein nettikään, joten sinne on hyvä vetäytyä välillä piiloon maailman menolta. Lokakuussa saimme kokea siellä myös upeat revontulet. Tällä kertaa lähdimme yhdeksi yöksi nauttimaan Sotakosken kesästä. Emme kuitenkaan ajaneet mökilleJatka lukemista ”Kesäyö Sotakoskella”

Tuuli puhaltaa jo

En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta alkukesäisin ei tuule. Tuuliset päivät alkavat vasta kesän selän taituttua. Viime päivinä on tuullut, tänään oikein kunnolla. Koivut kahisevat, heinikko suhisee ja aallot louskuvat rantaan. Ja pilvet ovat kasvaneet… Ei enää ole pelkkiä pieniä haituvia, vaan nyt taivaan yli tuulen mukana laukkoo järkälemäisiä kumpu- ja kuuropilviä. Nekin viestivät loppukesästä.Jatka lukemista ”Tuuli puhaltaa jo”

Yöauringon kukkia

Pihallamme elää monenlaista kukkijaa ja olenkin katsonut täysin tarpeettomaksi tehdä siellä oikeastaan mitään puutarhanhoitotoimenpiteitä – luonto kukkikoon ja kasvakoon kuten haluaa. Pihatien vieressä kukkivat suopursut, syvemmällä kuusien suojissa lapinkuusiot. Avarammilla paikoilla ruohokanukka levittäytyy mättäinä ja niiden keskeltä nousevat kullerot, mesimarjat, oravanmarjat, metsätähdet ja metsäkurjenpolvet. Kylilläkin tienvierustat kukkivat upeasti tällä hetkellä. Kunpa niiden annettaisiin kukkia. TalvellaJatka lukemista ”Yöauringon kukkia”

Sunnuntaiajelulla pohjoisessa

Pieni ajelu lähimaastossa on aina paikallaan etenkin silloin, kun taivas lupailee auringon lisäksi myös vettä. Meillä on jostain syystä jäänyt kaikkina näinä vuosina tutkimatta eräs pienen ajomatkan päässä sijaitseva tie, joten se valikoitui kohteeksi tänään. Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen niin valtavan syrjäinen. Tukki- ja porohommia varten se epäilemättä on ylipäänsä olemassa, mitään muutaJatka lukemista ”Sunnuntaiajelulla pohjoisessa”

Hämärää ja valoa Vaisakossa

Vaisakon luonnonsuojelualue Halikossa oli ensimmäisiä ”oikeita” salolaisia retkipaikkoja, joihin Salossa vielä asuessani päädyin. Toinen oli Teijo, joka silloin ei ollut vielä kansallispuistokaan. Salossa en varsinaisesti harrastanut retkeilyä, vaan se harrastus on minulla alkanut vasta täällä pohjoisessa. Siksi niin moni kotikaupungin merkittävä retkipaikka on jäänyt aikoinaan kovin vieraaksi. Viime reissullani kävin Vaisakossa kaksi kertaa – ensinJatka lukemista ”Hämärää ja valoa Vaisakossa”

Lapin kesä

Eiliset helteet muuttuivat muutaman ukkospuuskan myötä kymmeneksi lämpöasteeksi ja kylmäksi tuuleksi. Ylihuomiseksi luvataan räntää. Ukkonen löi eilen aika likellekin. Onneksi en pelkää ukkosta. Kissakin oli sisällä, joten ei ollut huolen häivää. Hän makasi reporankana sohvalla samalla, kun taivas ryskäsi salamoita ja vettä. Rankkasade loi upeita, nopeasti liikkuvia suuria kuvioita joen pintaan. Ihmettelin, mitä kumman valkoisiaJatka lukemista ”Lapin kesä”

Kuulumisia

Sodankylän kaunis kesä ja lumoavat retkikohteet ovat viime aikoina pitäneet ajatukset niin luonnossa, ettei muusta juuri ole tullut kirjoiteltua. Työpäivän jälkeen on ihanaa saada lähteä luontoon vaikka uimaan tai muuten kesää fiilistelemään. Sääsket ovat tosin nyt tehneet invaasion, minkä vuoksi uin toistaiseksi mieluummin Vaalajärvessä kuin omassa metsäjoessa. Tässä muutama kuva Pyhätunturin Isokurusta jossa kävin yksinäniJatka lukemista ”Kuulumisia”

Kotimetsä

Kävin tutustumassa talon vieressä olevaan metsään. Siellä oli ihanan hämyinen tunnelma. Metsässä kasvoi mahdottomasti orvokkeja ja kaikenlaisia ihania kukkia. Siellä kukki hilla, ja pian kukkivat valkoisena merenä myös mesiangervot. Metsän pohjalla kiilteli monessa paikkaa vesi, joka heijasteli taivasta. Siellä kasvoivat mättäillä kauniit kortet. Metsä on sekametsää lähellä Kittiläntietä. Mutta joelle päin kuljettaessa se muuttuu koivumetsäksi.Jatka lukemista ”Kotimetsä”

Kesä

Viimeinkin, lopultakin on kesä. Maailma on vehreä ja ilma lempeän lämmin, jostain syystä ei vielä ole sääskiäkään käytännössä yhtään. Talvi tuntuu jatkuneen sata vuotta, viime kesäkin oli viileä ja sateinen. Normaalisti en ole kesäkuuman ystävä, mutta nyt ainakaan en vielä ole saanut lämmöstä tarpeekseni. Ei ole ikävä kylmää eikä pimeää. Eilen oltiin äidin kanssa KyläjärvelläJatka lukemista ”Kesä”

Harakanvarpaita

Lumet ovat vihdoin alkaneet sulaa, ja ilokseni sain huomata, että talon nurkalla metsässä kasvaa riidenliekoja oikein kunnon tuuheana mattona. Riidenlieko eli harakanvarvas on mielestäni ihan mahottoman kaunis kasvi. Se on ikivihreä, ja sen vihreys on kauneinta mahdollista vihreyttä ainakin omiin silmiini. Riidenlieko on hauska myös koskettaa. Nappasin yhden varren riidenliekoja mukaani, kun olimme mieheni kanssaJatka lukemista ”Harakanvarpaita”