Tuuli puhaltaa jo

En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta alkukesäisin ei tuule. Tuuliset päivät alkavat vasta kesän selän taituttua. Viime päivinä on tuullut, tänään oikein kunnolla. Koivut kahisevat, heinikko suhisee ja aallot louskuvat rantaan. Ja pilvet ovat kasvaneet… Ei enää ole pelkkiä pieniä haituvia, vaan nyt taivaan yli tuulen mukana laukkoo järkälemäisiä kumpu- ja kuuropilviä. Nekin viestivät loppukesästä. Mitä pidemmälle kesä etenee, sitä upeamman väriseksi taivas pilvineen alkaa tulla. Alkaa näkyä aina vain enemmän purppuran, oranssin, keltaisen ja violetin sävyjä. Ja selkeäpiirteisiä pilviä. Kuin maalauksissa.

Maitohorsmat ovat puhjenneet kukkaan viime päivinä.

Ja tuuli tuoksuu.

Tienvarsilla kukkii kymmenittäin, kymmenittäin eri lajeja. Kaiken kokoisia ja aivan eri muotoisia. Ruohokanukka lopettelee jo kukintaansa, vilukko ja talvikki ovat vasta heränneet.

Helle on jatkunut pitkään. Varmaan viikon ajan on päivittäin ollut yli 30 astetta. En valita, minä pääsen helpommalla kuin moni muu. Kuumuus ei hurjasti ahdista minua (paitsi kun muistan ilmastonmuutoksen) eikä minun tarvitse töissä käyttää maskia tai pukeutua epämukavasti.

Tänään kyllä ukkonen jo lupaili, huomenna pitäisi ukkostaa enemmänkin. Jospa se laskisi lämpöjä hieman.

Keskikesä on outoa aikaa. Aika tuntuu pysähtyneen, mutta samaan aikaan juuri tämä ajanjakso on ohi nopeammin kuin mikään muu vuodenkierron ajanjakso. Nyt jos keskittää ajatukset tulevaan kesälomaan, ehtii keskikesä mennä ihan huomaamatta ohi. Pitää pysyä skarppina ja elää hetkessä.

Olen ollut nyt parisen kuukautta (?) melkein yksinomaan vegaanisella, tai ainakin lihattomalla/kanattomalla/kalattomalla/kanamunattomalla ruokavaliolla. Lempparituotteita ja -ruokia on löytynyt jo sen verran monta, että voisin koostaa niitä yhteen jossain vaiheessa tässä kunhan laiskuudeltani kykenen.

Edit 8.7. Niittokone kävi aamuyöllä ja parturoi tienpientareet paljaiksi. R.I.P. kukat.

Edit 10.7. Tässä vielä muutama kesäkuva pihalta ❤