Yöauringon kukkia

Pihallamme elää monenlaista kukkijaa ja olenkin katsonut täysin tarpeettomaksi tehdä siellä oikeastaan mitään puutarhanhoitotoimenpiteitä – luonto kukkikoon ja kasvakoon kuten haluaa. Pihatien vieressä kukkivat suopursut, syvemmällä kuusien suojissa lapinkuusiot. Avarammilla paikoilla ruohokanukka levittäytyy mättäinä ja niiden keskeltä nousevat kullerot, mesimarjat, oravanmarjat, metsätähdet ja metsäkurjenpolvet.

Kylilläkin tienvierustat kukkivat upeasti tällä hetkellä. Kunpa niiden annettaisiin kukkia. Talvella lumipenkat kasvavat paljon korkeammiksi – miksi siis kauniit kukat niitetään niiden ollessa kukkeimmillaan? En ymmärrä.

Aamulla mies heräsi joskus ennen kolmea. Enkä minäkään sen jälkeen enää unta saanut. Ulkona oli ihanan kirkas ja lämmin auringonvalo. Uhmasin sääskiä ja lähdin ulos pienelle kävelylle ennen aamukahvia.

Sitten piti tehdä vielä toinenkin kierros, koska ensimmäisellä ei ollut muistikorttia paikoillaan.

Miehen lähdettyä töihin taivas vetäytyi pilviharsoon, taisi sieltä pari pisaraa vettäkin pudota joen pintaa kirjailemaan.

Lähdin kauppaan puoli seitsemältä välttääkseni turistiryysiksen. En ollut ainoa kaupassa edes seitsemän aikaan – onneksi ehdin ajoissa suurimman tungoksen alta pois, toivottavasti muistin kaiken eikä tarvitse viikonlopun aikana siellä käydä. Viimeisen vuoden aikana on liiankin hyvin ehtinyt tottua ruuhkattomiin kauppoihin… Nyt sitä huomaa kammoavansa ihmisiä vielä entistä enemmän. Hiki kohoaa otsalle kun jengi ei pidä turvavälejä eikä pese käsiä.

Juhannusherkut ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvisruokaa meillä. Vegaanisia hampurilaisia, hodareita ja tortilloja. Sipsejä ja limua. En ole nyt moneen viikkoon enää (pariin kuukauteen?) syönyt muuta eläintä kuin pakkasessa olevaa hirveä muutaman kerran. Eikä kyllä tunnu että olisin joutunut mistään luopumaan, vegaaniset lihaa ja kanaa vastaavat tuotteet ovat niin hyviä ja monipuolisia. Pakkasessa on joitain kalapuikkoja ja jauhelihaa vielä, ne toki syödään pois ennen kuin menevät huonoiksi, mutta lisää sellaisia ei tee mieli enää ostaa.

Nyt on aika aloittaa pieni juhannussiivous ennen kuin vieraat saapuvat.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: