Sodankylän kaunis kesä ja lumoavat retkikohteet ovat viime aikoina pitäneet ajatukset niin luonnossa, ettei muusta juuri ole tullut kirjoiteltua. Työpäivän jälkeen on ihanaa saada lähteä luontoon vaikka uimaan tai muuten kesää fiilistelemään. Sääsket ovat tosin nyt tehneet invaasion, minkä vuoksi uin toistaiseksi mieluummin Vaalajärvessä kuin omassa metsäjoessa.
Tässä muutama kuva Pyhätunturin Isokurusta jossa kävin yksinäni yhtenä päivänä. Oli yksi hienoimmista paikoista mitä oon koskaan nähny.
Mutta totuushan on, että ei täällä koko ajan missään tunturin huipulla seisoskella, koskien kuohuja tuijotella eikä nuotiolla istuskella – täällä eletään ihan tavallista arkea.
Noh, Lapin rauhalliseen malliin ainakin.
Meillä arki koostuu tällä hetkellä retkien lisäksi ja työnteon ohella lähinnä pihahommista ja pintaremontin hiljaisesta edistämisestä.
Talon ulkomuoto on muuttunut puolen vuoden aikana hissukseen, ja siitä minun on tarkoitus tehdä ihan oma juttunsa ennen-jälkeen-kuvineen kaikkineen. 70-luvun tyyli on pääosin saatu häädettyä valkoisilla tapeteilla ja muilla sisustusratkaisuilla, joiden kanssa olemme saaneet olla aika luovia venyttääksemme penniä. Minulla ei todellakaan ole aikomus tapetoida taloa tapeteilla, jotka maksavat monta kymppiä rullalta… Asian ratkaisuun olen kehittänyt omat konstini, joista kerron joskus lisää.
Pihan kukkia
Kesän aikana jatkamme nurkkien siivoilua edellisen omistajan jäljiltä ja vähän omiltammekin, ja varaudumme hiljalleen talveen siirtämällä ulkovarastoon kaikki kamat jotka säilyvät siellä, tehden samalla sisävarastoihin tilaa sisällä säilytettäville kamppeille. Takuulla lähtee jälleen ainakin peräkärryllinen tai parikin tavaraa hyötyjäteasemallekin, mitään turhaa roinaa emme ala hyysätä.
Laavun pohjatyöt etenevät pikkuhiljaa, samoin talon ulkoseinän maalaus. Pönttöuunistakin pyysimme jo tarjouksen – hiljalleen kaikki etenee. Täällä kukkaniityn keskellä metsän rauhassa on vaikea stressata.
Televisiota ei paljon tule katseltua. Meillä näkyykin vain 6 kanavaa, joista niiltäkin tulee yleensä pelkkää roskaa. Onneksi on Areena, jossa koukutuinkin aivan hullun tavalla ihanaan norjalaiseen Skam-sarjaan. Miksi hyvien sarjojen pitää aina loppua, mutta esimerkiksi Salatut elämät jatkuu maailman loppuun saakka?
Television sijaan vilkuilen mielelläni kahta pihalla kohoavaa valtavaa pensasta, jotka vaikuttavat siltä, että niihin tulee jossain vaiheessa aivan upeat kukat. Toisesta pensaasta tiedän jo naapurin puheiden perusteella odottaa korkeita keltaisia kukkia. Sen juurella kasvaa myös ruohosipuli! Mutta toinen, vielä suurempi pensas, joka levittäytyy aika massiivisena kauniin pihlajan juurella, on täysi arvoitus.
Öisin on niin lämmin, että ikkunaa on pidettävä auki. Aamuyöllä tulee joku lintu kurkku suorana sirkuttamaan avoimen ikkunan taakse ja herättää. Sateen aikaan on ihana unissaan kuunnella, kuinka ikkunan takana sadepisarat rummuttavat puiden ja kukkien muhkeita lehtiä. Sateen ropina kesäisessä lehtometsässä on ehkä kotoisin ääni mitä on.
Kerran, pari viikossa teemme iltaretkiä autolla jonnekin päin Sodankylää. Ne ovat mukavia pikku irrottautumisia remppahommien keskeltä, vaikka emme muutenkaan ota remontista paineita. Tänään kävimme Kelujärven suunnalla Nuolikirkolla, ja jätimme vanhalle palvospaikalle muutamia kolikoita lahjaksi. Nuolikirkosta kirjoitan kesän aikana Retkipaikkaan oman juttunsa.
Saari avaruudessa 