Lumet ovat vihdoin alkaneet sulaa, ja ilokseni sain huomata, että talon nurkalla metsässä kasvaa riidenliekoja oikein kunnon tuuheana mattona. Riidenlieko eli harakanvarvas on mielestäni ihan mahottoman kaunis kasvi. Se on ikivihreä, ja sen vihreys on kauneinta mahdollista vihreyttä ainakin omiin silmiini. Riidenlieko on hauska myös koskettaa. Nappasin yhden varren riidenliekoja mukaani, kun olimme mieheni kanssa … More Harakanvarpaita
Sain blogihaasteen, 10 kysymystä, Vilzulta, joka kirjoittaa Vilzun retkiblogia. Kiitokset! Vilzu oli miettinyt kysymykset, joihin minun tuli nyt vastata. 1. Miksi kirjoitat blogia? Blogi on minulle päiväkirja. Elämä on jännittävästi etenevä aika, jota tulee liian vähän mietittyä. On hienoa lueskella tekstejä vuosien takaa ja peilata niitä tunteita ja tapahtumia nykyiseen hetkeen. Siinä näkee, kuinka on … More 10 kysymystä -haaste
Tulipa mieleeni, että eteisen ovi oli vähän tyhjän näköinen. Kypsyttelin ajatusta hetken aikaa ja sitten alkoi syntyä päätöksiä. Olin saanut vanhemmiltani tuliaisina piirtoheittimen, toiveideni mukaisesti, ja tuumin, että nyt olisi sen aika debytoida. Valitsimme netistä sopivan kuvan ja taideteos syntyi helposti. Tulostin netistä valitun kuvan paperille. Minulla ei ollut piirtoheitinkalvoja, joten leikkasin muovitaskukansiosta yhden taskun … More Kallomaalaus ja sarvivalaisin
Lunta sataa päivästä toiseen ja jotenkin alkaa jo tuntua siltä, että kesä ei tule koskaan. Hangen paksuus on edelleen noin metri, ja joki on niin jäässä kuin pääseekin. Peipposet ovat tosin jo tulleet, ja Sompio-kirjan mukaan se on myös merkki siitä, että kontiot ovat lähteneet liikkeelle. Eli jotain kyllä tapahtuu, vaikka joka ikinen päivä sataa … More Kevään merkkejä
Tämä on ensimmäinen kerta koskaan elämässäni, kun koen olevani jotain muutakin kuin salolainen. Karigasniemellä en kokenut olevani karigasniemeläinen tai utsjokinen, enkä Kittilässä koskaan kokenut olevani kittiläläinen. Viime viikolla jotain tapahtui, en tiedä miksi, mutta minä aloin tuntea itseni ehkä piirun verran sodankyläläiseksi. Kittilän kunta ei koskaan tuntunut kodilta, vaikka rakastinkin suuresti sitä yhtä tiettyä taloa … More ”Kevät jo keijaili ilmassa”
Mieheni 5-vuotiaan tytön kanssa tuli viikonloppuna palattua oman lapsuuteni himoharrasuksen pariin, eli uppouduin jälleen muovailuvahan ihmeelliseen maailmaan. Kunnianhimoisesti lähdin vääntämään hieman jämähtäneestä vahamöntistä poroa. Käsissä lämpenevä vahapallo taipuikin hienosti hirvieläimeksi, sain sille jopa sorkat tehtyä. Kun poro oli vaivautunut käsissäni oletettua helpommin muotoonsa, lisäsin kunnianhimoa vielä hieman ja kruunasin sen valkoisilla sarvilla. Mutta jotenkin pelkkä … More Askartelutuokio
Viime viikonlopun reissu Luostolle (juttu Retkipaikassa) johti siihen, että en voinut muuta kuin ostaa itselleni ikiomat lumikengät. Tänään ne tulivat postissa. Hintavertailu kannatti. Samat lumikengät maksoivat yhdellä nettisivulla 240 euroa, toisella 160. Hinta on silti sen verran kova, että syytä on olla kestävät. Lähdin perjantaina töiden jälkeen testaamaan kenkiä Ahvenjoen jäälle. Mosku tuli kaveriksi sillä … More Lumikengät
Minulla on nyt työhuone, joka ei ole mitään muuta kuin minun työhuoneeni. Se ei ole vierashuone, se ei ole varastohuone, se ei ole olohuone. Se on minun työhuoneeni. Keltainen lipasto on talon peruja, samoin ruskea sohva. Keltainen seinäkaappi on vanha kirpparilöytö Salosta, sen päällä vilkuttaa maneki neko -kissa. Ikkunassa on siskon tekemä unisieppari jossa on … More Kurkkaus työhuoneeseen
Nyt se on oma. Metsä, maa, joenranta pitkän matkaa. Hiljattain ilman välittäjää tehtyjen talokauppojen jälkeen maakauppa tuntui jo kuin leikiltä. Olin niin ylpeä itsestäni, kun olin onnistunut itse kirjoittamaan monisivuisen kauppakirjan, josta kaupanvahvistajalla ei ollut juurikaan huomautettavaa. Kiinteistökauppaan liittyy mahottomasti kalliita kuluja, varsinkin, kun joutuu ottamaan lainaa ja maksamaan pankille sitä, tätä ja tuota. Lisämaa … More Maan arvo
Maalatessa tulee mietittyä monenlaista. Tänään jostain ajatusteni romukopasta kumpusi pohdinto siitä, kuinka pitkälle olen päässyt. Enkä nyt tarkoita fyysisesti, vaikka asunkin linnuntietä 800 kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Tarkoitan viimeistä 10 vuotta. Kun olin 18, olin tyhmä ja eksyksissä ja sokea koko asialle. En tuntenut itseäni, en osannut kuunnella itseäni enkä halunnut pysähtyä miettimään mitään, menin vain. … More Koti
Saari avaruudessa 