Saari avaruudessa

Sain blogihaasteen, 10 kysymystä, Vilzulta, joka kirjoittaa Vilzun retkiblogia. Kiitokset! Vilzu oli miettinyt kysymykset, joihin minun tuli nyt vastata.

1. Miksi kirjoitat blogia? 

Blogi on minulle päiväkirja. Elämä on jännittävästi etenevä aika, jota tulee liian vähän mietittyä. On hienoa lueskella tekstejä vuosien takaa ja peilata niitä tunteita ja tapahtumia nykyiseen hetkeen. Siinä näkee, kuinka on kasvanut ihmisenä. Lisäksi jotkin opit saattaisivat elämän virrassa jäädä unohduksiin, ellei niitä välillä fiilistelisi uudelleen.

2. Oletko asettanut blogillesi tavoitteita? 

En. On mukavaa, jos joku lukee blogiani, mutta numerot, tilastot, lukijamäärät ja muut sellaiset ovat minulle täysin yhdentekeviä. Niiden seuraaminen ja kasvuun saaminen olisi minusta eräänlaista suorittamista, ja suorittamista minä mieliisti vältän.

3. Kerro käytännon niksi, josta sinulle on ollut hyötyä retkeilyssä? 

Olen tosi huono retkeilijä. Unohdan aina juomapullon ja nenäliinat ja unohdan käydä vessassa ennen lähtöä. Minulla on huono reppu, jaloissa rullautuvat sukat eikä oikeastaan mitään kunnollisia retkeilytarvikkeita. Tulitikutkin jäävät usein kotiin, vaikka olisin menossa tulistelemaan. Paperikarttaa minulla ei ole varmaan ikinä ollut mukana.

Sen sijaan puolisoni ja/tai paras ystäväni ovat reissuilla usein kaverinani, ja silloin eivät hankalatkaan tilanteet tunnu vaikeilta. Joten paras käytännön niksini on ehkä se, että ottaa retkelle mukaan ystävän tai puolison sekä ei sole niin nuukaa -asenteen.

4. Missä olet kokenut ”suurimmat tunteesi” reissuillasi ja miksi? 

Karigasniemen pururadalla. Kävin siellä aikanaan joka ilta yksin kävelyllä, ja ne olivat niitä hetkiä, kun minulle alkoi valjeta, kuinka suuren ja upean muutoksen olin tehnyt muuttaessani Lappiin, ja että se oli oikea päätös, josta urkenisi ihana, uusi suunta elämälle. Hopeiset hongat, tunturi-ilma, Tenon laakson tunnelma ja utsjokisen metsän tuoksu saivat minut koukkuun. Tunsin, että olin oikealla polulla elämässäni. Ihan alkuun siellä tuli koettua myös vaikeita hetkiä, kun muutos tuntui pelottavalta ja koti-ikävä painoi.

5. Mikä on sellainen reissukohde jota voisit suositella muillekin? 

Suosittelen kohteen sijaan tapaa olla. Olitpa metsässä, joen rannalla tai tunturin rinteessä, koe paikka kaikilla aisteilla. Kuuntele ilmaa, katso lähelle ja kauas, tunnustele käsillä puita, sammalta, kiviä. Juo, jos vesi on puhdasta, tai maistele marjoja. Ota kourallinen lunta käteen ja tunne, kun se hitaasti sulaa. Pese kasvosi vedellä tai lumella, kellahda maahan. Sulje silmät ja haista, miltä luonto tuoksuu. Unohda kamera, some ja hifistely. Ole läsnä maapallon kanssa.

6. Valitse joku reissukuva ja kerro siitä tarina. 
Lapin yöttömässä yössä minulla on tapana nuohota lähiluontoa omin päin ties mihin aikaan. Katson kartalta suunnan ja lähden matkaan. Tämä kuva on edellisen kotimme lähiluonnosta, Kuivavaaralta. Niillä nurkin kuljin useita kertoja pitkin yötä. Kuvan reissulla paras ystäväni Essi oli mukanani, ja Kuivavaaran yli kiivettyämme yllätimme jo yöpuulle käyneet porot hiekkatieltä.

Kunhan uusi kesä joskus alkaa, kuljen samanlaisia reissuja Sodankylän yössä. Rauhassa ja hiljaa Lapin kesä on parhaimmillaan.

7. Oletko koskaan ollut retkilläsi pulassa? Mitä tapahtui? 

Sata kertaa ainakin. Ollaan jääty autolla jumiin keskelle kairaa ja kadotettu polku tulvivassa metsässä, kengät vettä lotisten. Minulla ja Essillä on perinne joutua pulaan, koska meillä on tapana mennä fiiliksen mukaan sen suurempia suunnittelematta. Ensimmäisenä mieleen tulee se reissu Kittilästä, kun lähdimme etsimään erästä kohdetta metsästä. Lunta oli metri, kartta oli hyödytön, reittiä ei ollut, emme tienneet tarkalleen millaista kohdetta etsimme ja pimeäkin alkoi tulla. Kukaan ei tiennyt, että olemme siellä. Lumi ei kantanut yhtään, sitä oli paikoin kainaloihin saakka ja välillä tuntui, että nilkka solahti jonnekin kivien väliin. Sulaan veteen taisimme sentään astua hangen läpi vain kerran tai pari. Vähän vissiin eksyimmekin, emmekä koskaan löytäneet kohdetta. Lopulta meidän onnistui löytää ja rämpiä takaisin autolle ja pääsimme kotiin. Ei siinä mitään paniikkia tosin missään kohtaa tullut. Se vain oli sellainen perus rämpimisreissu.

8. Miten haluaisit kehittää itseäsi retkeilijänä?

Olen tyytyväinen nykytilaan. Kynnykseni lähteä luontoon on matala, tai olematon. Haluan säilyttää uteliaisuuteni luontoa kohtaan, en halua hifistelyä retkeilyyni. Kotona luen Samuli Paulaharjun kirjoja, ja saan luonnossa iloa muistellessani Paulaharjun eläväisiä ilmaisuja, kun hän on kirjoittanut Lapin luonnosta sata vuotta sitten. Kesän sulaessa haluan tutustua uuden kotikuntani luontokohteisiin, sellaisiin, joita ei lumiseen aikaan tavoita.

9. Mikä retkeilyssä on mielestäsi parasta? 

Luonnossa on rauha olla oma itsensä. Minua ei miellytä ajatus täydellisestä suorituksesta. Minua ei kiinnosta hifistellä tavaralla. Tarvikkeita hinkatessa voi luonto kohta jo unohtua.

Kun menen luontoon, menen sinne kokeakseni ajan pysähtymisen: nähdäkseni, kuullakseni, aistiakseni luonnon. Tunnustelen naavaa, seuraan kuukkelin lentoa, pesen kasvoni joessa, köllin lumessa, tunnen märkien kivien tuoksun, kuuntelen, miltä kaarna kuulostaa koskettaessa. Kännykän unohdan usein kotiin, mutta jos en unohda, laitan sen luonnossa täysin äänettömälle.

Luonto ei arvostele minua, luonto vain on, ja se olisi, vaikka minua ei olisikaan. Kun minä saan olla luonnossa, on se minulle suuri ilo ja tunne rauhasta ja ihmismaailman kokonaisvaltaisesta mitättömyydestä.

10. Mikä on seuraava reissusi ja mitä siltä odotat?
On minulla ajatuksia paikoista, joissa aion kesän tullen käydä. Nattaset, Hirviäkuru, Uhrilampi, Luiro. Kemihaaran suunta. Nykyisen kotikuntani luonnossa liikkuminen auttaa minua juurtumaan, kasvattamaan vankan yhteyden tähän Lapin suureen maahan.

Takapihamme joella käyn joka päivä. Meillä on siellä polku ja nuotiopaikka. Nyt on erityisen jännittävää seurata, milloin se vapautuu kunnolla jäistä. Tänään en ole käynyt siellä vielä, mutta kohta käyn, ja odotan jännityksellä, joko pajunvitsaan tarttunut suuri jäälautta olisi irtaantunut ja lipunut matkoihinsa (päivitetty illalla: oli se).

Blogisuositukseni
Kuten yhdessä vastauksessa jo mainitsin, vältän mielelläni suorittamista. En halua kurmistaa ketään paineilla tai tiukoilla säännöillä, enkä edes seuraa montaakaan blogia, joten pyörrän tämän haasteen virallisia sääntöjä.

Suosittelen tässä muutamaa blogia, joita itse luen säännöllisen epäsäännöllisesti:

1. Kohti omavaraiselämää on sisareni Susannan blogi. Suska kirjoittaa monipuolisesti omavaraisuuteen tähtäävästä elämästä Kuopion maaseudulta. Siellä on kalkkunoita ja kaneja, selviytymislaukkuja ja vaikka ja mitä. Näitä tekstejä on hauska lukea, Suskan kirjoitustyyli saa minut kikattamaan.
2. Metsälintu. Hannan upeat kuvat ja rakkaus luontoon ovat kaunista ja rauhallista seurattavaa. Jutut ovat ihania tunnelmapaloja. Entisenä lintuharrastajana minun on mukava lukea myös Hannan lintuharrastuksesta. Kuura-koiran elämää on kiva seurata.
3. Kirsunmitan edellä. Retkipaikka-kuvioista minulle tuttu Tytti teki miehensä kanssa upean rohkean päätöksen ja muutti pääkaupunkiseudulta Lappiin Kemijärvelle. Tytti retkeilee kahden koiransa kanssa. On ollut ihana seurata, kuinka sekä koirat että isäntäväki ovat kotiutuneet pohjolaan.

Jos nämä blogaajat haluavat ottaa haasteen vastaan, tässä kysymyksiä, olkaa hyvät:
1. Kerro, kuka itse koet olevasi juuri nyt. 2. Mitkä ovat sinulle rakkaimpia asioita elämässä? 3. Mikä on intohimosi? 4. Missä tilanteessa viimeksi koit ajan hyvällä tavalla pysähtyneen? 5. Kuvaile mielenmaisemaasi. Miltä se kuulostaa, näyttää tuoksuu? Mitä tunnet ihollasi, mitä maistat? 6. Kerro lähiluonnostasi. Miltä se näyttää, kuljetko siellä? 7. Miksi kirjoitat?

Suska, Hanna ja Tytti laittakoon haasteen eteenpäin tahoillaan jos haluavat 🙂