Nyt se on oma. Metsä, maa, joenranta pitkän matkaa.
Hiljattain ilman välittäjää tehtyjen talokauppojen jälkeen maakauppa tuntui jo kuin leikiltä. Olin niin ylpeä itsestäni, kun olin onnistunut itse kirjoittamaan monisivuisen kauppakirjan, josta kaupanvahvistajalla ei ollut juurikaan huomautettavaa.
Kiinteistökauppaan liittyy mahottomasti kalliita kuluja, varsinkin, kun joutuu ottamaan lainaa ja maksamaan pankille sitä, tätä ja tuota.
Lisämaa ostettiin omilla rahoilla, ja yllätyin siitä, että maa ei olekaan rahassa mitattuna melkein minkään arvoista.
Maakauppaan liittyvät menot, kuten suurimpana lohkomiskulut, maksavat tässä tapauksessa lähes kolme kertaa enemmän kuin maa itse.
Nyt voin katsoa jokaista puuta sillä ajatuksella, että se on oma. Jokaisen koivun jokainen jäkäläläikkä, sieni ja tuohikiehkura on oma. Tämän maan arvo ei ehkä rahallisesti ole suuri, mutta minulle jokainen puu ja jokainen joen aalto ovat mittaamattoman arvokkaita.
Kuinka kauniita puita ne ovatkaan.
Ranta on nyt oma. Kymmeniä, kymmeniä metrejä joen rantaa. Sulan aikaan joki on vuolas ja musta ja siinä on kaloja. Ja minä istun siinä.
Nyt se on vielä hiljaa jään alla.
Näiden kuvien saamiseksi piti kahlata vatsaan saakka ulottuvassa lumihangessa hyvä lenkki. Mutta mikäs siinä kahlatessa, omilla tiluksilla.
Saari avaruudessa 