Tulipa mieleeni, että eteisen ovi oli vähän tyhjän näköinen. Kypsyttelin ajatusta hetken aikaa ja sitten alkoi syntyä päätöksiä. Olin saanut vanhemmiltani tuliaisina piirtoheittimen, toiveideni mukaisesti, ja tuumin, että nyt olisi sen aika debytoida.
Valitsimme netistä sopivan kuvan ja taideteos syntyi helposti.
Tulostin netistä valitun kuvan paperille. Minulla ei ollut piirtoheitinkalvoja, joten leikkasin muovitaskukansiosta yhden taskun irti ja piirsin sille permanenttitussilla kallon siluetin.
Piirtoheitin toimi kuin junan vessa. Heijastin sillä kuvan oveen. Kuva oli helppo astetella keskelle, juuri sopivalle korkeudelle ja sopivan kokoiseksi.
Piirsin nopeasti vain ääriviivat lyijykynällä, ja sammutin piirtoheittimen häikäisemästä. Maalasin kuvan sitten mustaksi. Aamukahvia juodessa maalasin kuivuneelle mustalle pohjalle valkoisen kallon. Kallon mustat yksityiskohdat viimeistelin vapaalla kädellä.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Piirtoheitin tekee mahtavien kuvien maalaamisesta tosin niin helppoa, että saa nähdä löytyykö kodista kohta enää yhtään seinää tai ovea, jossa ei olisi jotakin… Yritän hillitä itseni.
Olen pitkän aikaa mietiskellyt myös uutta valaisinta makuuhuoneeseen. Toistaiseksi katosta on vain roikkunut polttimo johdon varassa. Sodankylän kaupoista ei löytynyt mieleistä, huoneeseen sopivaa varjostinta, enkä jaksa alkaa netistä tilailla.
Eilen sain tilanteen ratkaistua. Minulla on pyörinyt pitkin kämppää valkoiseksi maalaamani poronsarvi, löytämättä oikein sopivaa paikkaa. Otin palan narua ja sidoin sarven lamppuun kiinni.
Mitähän tuollaisesta designista Stockmannilla ikinä pyydettäisiinkään.
Saari avaruudessa 