Viime viikonlopun reissu Luostolle (juttu Retkipaikassa) johti siihen, että en voinut muuta kuin ostaa itselleni ikiomat lumikengät. Tänään ne tulivat postissa.
Hintavertailu kannatti. Samat lumikengät maksoivat yhdellä nettisivulla 240 euroa, toisella 160. Hinta on silti sen verran kova, että syytä on olla kestävät.
Lähdin perjantaina töiden jälkeen testaamaan kenkiä Ahvenjoen jäälle. Mosku tuli kaveriksi sillä aikaa, kun mieheni ja hänen tyttärensä alkoivat viritellä jälleen illaksi nuotiota.
Mosku löysi jokitörmästä koko ajan tutkittavaa. Se juoksi varvaskarvat suhisten edestakaisin, työnsi päänsä lumihankeen ja haukkui sinne lumeen.
Lumikengillä oli hyvä mennä. Uudet kengät vaikuttivat hyviltä jalassa, ne olivat tukevat eivätkä haitanneet askellusta. Kengät olivat myös helppotajuiset, niiden toimintaperiaate selvisi nopealla pähkäilyllä.
Joki kapeni yllättäen, vaikka kävelin alavirtaan. Päättelin, että sulan aikaan joen vedet lähtevät siinä kohtaa leviämään suota pitkin eteenpäin. Tai sitten pajukko oli yksinkertaisesti kasvanut joen päälle. Kesällä se selviää. Joka tapauksessa maisema toi mieleeni Kittilän Lohiojan yläjuoksun, jossa myös pajupensaat syleilevät vuolaana virtaavaa mustaa vettä lähes kauttaaltaan.
Takaisin palatessani nousi rannalta jo kotoisa savunoro.
Tuumin, että rantasauna näyttäisi tuossa hyvältä. Sellainen, jossa olisi pieni tupakin, jossa voisi kesäisin vaikka nukkua jokea ja koivikkoa kuunnellen.
Rannalla oli lumileikit täydessä käynnissä, ja hiillos melkein valmiina vastaanottamaan muutaman makkaran lämmiteltäväkseen. Kodamat hymyilivät puissa ja lapsi puiden juurella.
Kuu kiipesi taivaalle aika mollukaksi sillä aikaa kun me evästelimme. Mosku ei ehtinyt edes makkaraa norkota, vaan nuohosi joenrannan metristä puuterihankea välillä haukkuen.
Tästä on hyvä aloittaa viikonloppu.
Saari avaruudessa 