Mieheni 5-vuotiaan tytön kanssa tuli viikonloppuna palattua oman lapsuuteni himoharrasuksen pariin, eli uppouduin jälleen muovailuvahan ihmeelliseen maailmaan.
Kunnianhimoisesti lähdin vääntämään hieman jämähtäneestä vahamöntistä poroa. Käsissä lämpenevä vahapallo taipuikin hienosti hirvieläimeksi, sain sille jopa sorkat tehtyä.
Kun poro oli vaivautunut käsissäni oletettua helpommin muotoonsa, lisäsin kunnianhimoa vielä hieman ja kruunasin sen valkoisilla sarvilla. Mutta jotenkin pelkkä poro tuntui hieman orvolta, joten jatkoin askarteluja. Poron kanssa pohjoisen luonnossa taivaltaa ahma, joten oli luontevaa päästää myös suuri näätäeläin ulos muodottomasta vahapallosta.
Ahmaan olin erityisen tyytyväinen. Muotoilin sen hännän tarkasti ja tein jaloista suuret ja lättämäiset, joilla se voi kävellä hangella. Tassuihin lisäsin tietenkin vielä kynnet ja näätämäiseen naamaan kirsun. Korvien kanssa oli hankaluuksia, niitä ei meinannut millään saada niin pieniksi ja pyöreiksi kuin olisin halunnut.
Ja kun siinä nyt oli poro ja ahma valmiina, niin pitihän siihen vähän saada äksöniä. 5-vuotiaan lähdettyä jo muihin puuhiin minä hituri vielä viimeistelin taideteokseni.
Porolle tuli ristisilmä ja kieli ulos suusta, ahmalle laitoin pontta takakinttuihin ja nostin perää ja häntää pystymmäs. Viilsin veitsellä sen kidan auki ja lisäsin hieman punaista suupieleen. Paljon kiinnostavampi kokonaisuus!
Saari avaruudessa 