Viime kesän parhaat paikat ja ensi kesän kohteita

Ensimmäiseltä Sodankylä-retkivuodelta parhaiten mieleen jäivät Uhrilampi, Nuolikirkko ja Pittiövaaran kuru. Niitä kaikkia yhdistivät ennen kaikkea suuri oivaltamisen riemu, luonnonkauneus sekä rauha: nämä kohteet oli suhteellisen helppo saavuttaa, niiden maiseman luonnetta ja kauneutta ei osannut mitenkään etukäteen odottaa ja lisäksi ne eivät ole virallisia retkikohteita, vaan villejä paikkoja. Talven selän taituttua kohti kesää, alkaa minulla olla … More Viime kesän parhaat paikat ja ensi kesän kohteita

Kuvajaisia kotoa

Sydäntalvi on taittunut täällä Sodankylässä. Hitaasti mutta varmasti päivät pitenevät, mutta vielä en ole aurinkoa tänä vuonna nähnyt. Talven keskelle valoa tuovat tuikut sekä joulun jälkeen lähes ilmaiseksi kaupoista irtoavat tunnelmavalot. Ulkona metsä on äänetön ja lumipeite senkun paksunee. Maisema olohuoneen ikkunasta on kaunis. Meillä on suunnitelmissa kaataa muutama puu takapihalta ja selvittää, voisiko takapihalla … More Kuvajaisia kotoa

Karttaa tutkimalla juurille

Vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen harrastanut maastokartan aktiivista tutkintaa ja liikkunut luonnossa sen innoittamana. Maastokartan merkintöjen perusteella olen löytänyt kymmeniä hienoja retkikohteita kotini läheltä etenkin täällä Sodankylässä. On mukavaa, kun ei tarvitse turvautua valmiiksi tarjottuihin luontokohteisiin, joissa on reitit ja tulipaikat vastassa. Sulan maan aikaan koko luonto on avoin kulkea, ja jännittäviä paikkoja voi … More Karttaa tutkimalla juurille

Joulua kohden

Joulu se sieltä kuulemma on tulossa. Ei siltä tunnu, mutta ei ole tuntunut vuosiin – meillä ei vietetä joulua. Saatan minä vähän siivoilla ja varmaan lämmitetään saunakin, mutta esimerkiksi perinteistä joulupöytää emme laita. Meitä on vain kaksi, turha laittaa paljon ruokaa. Joulutähti minulla on akkunassa sitäpaitsi vuoden ympäri. Mutta koska luvassa on 4 päivää yhteistä … More Joulua kohden

Meidän pienet sammakot

Ollessani ala-asteella yksi luokkakaverini luopui pienestä akvaariostaan, jonka ainoa asukki oli afrikkalainen kynsisammakko. Minulla oli tuolloin jo ennestään yksi akvaario, ja sen vuoksi luokkakaverini päätyi tarjoamaan sammakkoaan minulle. Hän kertoi sammakon olleen jo vanha kuin taivas ja epäili, ettei se kuolisi ehkä koskaan. Muistan ikuisesti sen näyn, kun veden pinnalla kelluva, pullea sammakko työnsi ahnain … More Meidän pienet sammakot

Voitonmerkkejä

Pakko tunnustaa: kuluneen vuoden aikana on vähän monta kertaa tullut ajateltua: Ei perkele voi olla näin vaikeaa! Ei niin että elämä olisi koetellut, ei suinkaan, vaan ennemminkin kyse on ollut sellaisesta Tervetuloa aikuisten maailmaan -riitistä: byrokratiaa, mapeittain papereita, lupien hakemista, lukemattomia puhelinsoittoja asioiden selville saamiseksi, odottelua, uusia puhelinsoittoja, lisää kysymyksiä, ihmettelyä ja ärräpäitä… Ja hiljalleen, … More Voitonmerkkejä

Kemikaalikuormaa vähentämässä

Toissakesänä tulin puolivahingossa ostaneeksi apteekista mineraalikivideodorantin. En ollut aiemmin ajatellut koko asiaa, mutta jostain syystä nähdessäni mineraalikivivaihtoehdon, päätin kokeilla sitä. Käytettyäni mineraalikiveä vuoden ajan tyytyväisenä aloin ajatella, mistä muista arjen kemikaaleista voisin luopua. Televisiomainoksia katsellessa syntyy käsitys, että me ihmiset emme voi kertakaikkiaan mitenkään selvitä arjesta ilman tuoksuvia pesuaineita, huuhteluaineita ja kosmetiikkaa. Jatkuvalla syötöllä kaupan … More Kemikaalikuormaa vähentämässä

Kummia juttuja

Tuli mieleeni kuluneelta kesältä kaksi kummaa tapausta, jotka haluan kirjata itselleni ylös, ja ehkä niistä on muillekin viihdettä. Ensimmäinen sattui juhannusiltana. Olimme ystävien kanssa ongella Kyläjärvellä luusuassa. Oli kaunis kesäilta ja luonto tuoksui suolta, metsältä ja järveltä. Järvi oli peilityyni, mutta siinä kasvava kasvilautta raatteineen liikkui hiljaa joen virtauksen mukana alavirtaan, ja välillä puhuri puhalsi … More Kummia juttuja

Jaakon Vuollon kuukkelitaika – Paulaharju, osa 4

”Rieston Mikko ja Jaakon Vuollo vihtesivät kiveliöitä pari viikkoa ampuen lintua ja oravaa. Mikko sai mitä vain, ja Vuollokin piti pauketta, mutta ei höyhenkään pölähtänyt. Asennolla ammuttaessa kyllä aina sattui pilkkaan, mutta metsässä viljaan ei koskaan. Jo huomasi Mikko: – Piruissa sinä olet! Sinä olet kortettu! – Tämä on sen piru-äijän konsteja. Kyllä minä näytän … More Jaakon Vuollon kuukkelitaika – Paulaharju, osa 4

Kuikkapussi – Paulaharju, osa 3

”Vanhoilla erämiehillä, Rieston Jaakoilla ja Korvasen Pettereillä sekä muillakin, oli pyyntöretkillä aina matkassa noitapussi, tuppeensa nyljetty kuikannahka, kuikka. Se oli hyvä kappale. Monet vanhat ampuivat kuikan miltei mieluummin kuin hanhen. He saivat sen nahasta lujan ja komean tupakkapussin, jopa noitapussin. Ja kuikkapussi jo ulkonäöltäänkin oli täysi velho – kiiltävänkirjava kuvatus, jonka peräpuolessa roikkelehti kaksi kuivettunutta … More Kuikkapussi – Paulaharju, osa 3