Vasta viimeisen kahden vuoden aikana olen harrastanut maastokartan aktiivista tutkintaa ja liikkunut luonnossa sen innoittamana. Maastokartan merkintöjen perusteella olen löytänyt kymmeniä hienoja retkikohteita kotini läheltä etenkin täällä Sodankylässä.
On mukavaa, kun ei tarvitse turvautua valmiiksi tarjottuihin luontokohteisiin, joissa on reitit ja tulipaikat vastassa. Sulan maan aikaan koko luonto on avoin kulkea, ja jännittäviä paikkoja voi löytää mistä tahansa.
Kartalla huomioni kiinnittyvät ennen kaikkea huippuihin, koskiin, jyrkänteisiin, louhikoihin ja kuruihin. Erityisen kiinnostavia ovat yhdistelmät kuten kurun pohjalla virtaava joki, tai huipun läheltä löytyvä kuru tai jyrkänne.
Avaan kartan kansalaisen karttapaikasta, ja lähden seurailemaan sitä johonkin juuri sillä hetkellä kiinnostavalta tuntuvaan suuntaan. Selailussa saa helposti kulumaan paljonkin aikaa, koska sitä ei malta lopettaa. Seurailen teitä ja milloin mitäkin, ja tutkailen koko ajan, mitä kohteita niihin on merkitty. Rauhoitetut kohteet ovat helmiä, mutta valitettavasti Sodankylän alueella niitä ei juuri näytä olevan, tai ainakaan ei ole merkitty kartalle.
Olen kasvanut Salossa ja asunut siellä yhteensä yli parikymmentä vuotta. Kuitenkaan Salossa asuessani ei maastokartta ollut minulle tuttu juttu millään tavalla. Näin kaukaa katsottuna tuntuu käsittämättömältä, että Salossa on kokonaisia kyliä, joissa en ole ainakaan tietääkseni ikinä käynyt. Tuntuu, että tunnen jo valtavan Sodankylänkin eri kolkkia paljon paremmin kuin kotikuntaani Saloa.
Salossa minulla ei koskaan ollut sitä käsittämättömän polttavaa ajatusta, joka nykyään mielessäni on lähes koko ajan: Mitähän tuolta löytyy? Siksi en tullut koskaan lähteneeksi katsomaan paikkoja vain paikkojen katsomisen ja omaan kotikuntaan tutustumisen ilosta.
Tähän asiaan haluaisin muutoksen, ja toivon, että se toteutuu jo alkavana vuonna. Kun seuraavaksi saavun Saloon, haluan keskittyä retkeilemiseen.
Tutkailin joulun aikana kansalaisen karttapaikkaa Salon alueelta ja löysin pienessä ajassa komean listan kohteita, jotka haluan nähdä. Osa niistä on tavallisia metsäpuronvarsia, mutta mukaan mahtuu myös paljon korkeita kallioita, koski, rauhoitettuja tammia ja paljon muuta. Yksi must-kohteista on tietenkin kuuluisa Rikalanmäki sekä Kiikalan kaunis Kultalähde.
Linnamäki Lakianummella Suomusjärvelle johtavan tien varressa
Vårdkasberget kallio ja luola merinäköalalla Särkisalossa
Puosinkallio muinaishautapaikka merenrannalla Särkisalossa
Pyölinmäki muinaishauta kallion laella Särkisalossa
Latokartano koski ja kivirauniot Perniössä
Palanutlammi syrjäinen metsälammi lähellä Orijärveä
Orijärven tammet rauhoitettuja puita Orijärven kylällä
Varesjoki mutkitteleva metsäjoki luonnonsuojelualueella
Hiidenkirnu keskellä peltoa?
Rikala kuuluisa muinaislinna
Jokilaakso ja sitä mukaileva polku Tappokukkulan lähellä
Uskelanjokilaakso lapsuudenkotini lähellä
Kiikalan Kultalähde
Nuo paikat haluan ehdottomasti nähdä ja uskon että se on vasta alkua.
Sodankylän koluaminen, joka alkoi tänä vuonna ja jatkuu jälleen lumien sulattua, on alkanut kasvattaa juuriani tänne. Silti haluan tuntea ja voimistaa myös todelliset juureni, salolaiset juureni. Salolaisuus on edelleen tärkeä ja suuri osa minua. Ei minusta koskaan tule oikeasti lappilaista, vaikka todennäköisesti asunkin täällä loppuelämäni. Salolainen olen ja salolaisena pysyn, vaikka opinkin Lapin tavoille ja nautin aikuiselämästäni enemmän täällä.
Saari avaruudessa 