Ai että, ei taida missään silmä levätä niin kuin luonnon kauneudessa. Ja kalat ne tottavie ovat kauniita, ainakin monet niistä. Tänään lounastauolla laiturin päästä jokeen pudottautuessani en ehtinyt montaakaan potkaisua tehdä, kun jo oli kesän ensimmäinen hauki nenän edessä. Ja hän oli SÖPÖ. Niin kaunis ja sievä, että! Juuri ja juuri vaaksan mittaa suurempi kala … More Kesän ensimmäinen hauki, Ounasjoen söpöläinen
Kun kerran muutenkin tuli mutkaa Sodankylään ja oli lämmin hieno päivä, ei ollut mitään syytä olla poikkeamatta Hopialammella. Päivä oli todella tuulinen, melkein myrskytuulinen, joten mitään kovin rentouttavaa retkeä tästä ei tullut. Kalatkin loistivat poissaolollaan, edes Hopialammen vakiahven ei ollut kotona. Toisaalta menin tällä kertaa veteen eri paikasta kuin yleensä, joten uutta ja mielenkiintoista tuli … More Tuulinen päivä Hopialammilla
Jokaisen täällä asumamme kesän vakioretkiin on kuulunut uimareissu läheiselle saarelle, joka on melkein pelkkää hiekkaa. Muutama pajupensas kasvaa saaren harteilla sojottamassa kuin vastaheränneen ihmisen tukka, ja lisäksi siellä kasvaa jotain heiniä kuin ulkomaan dyyneillä ainakin, mutta pääosa saaren pinta-alasta on hiekkaa, ja hiekka myös jatkuu pinnan alla. Toiselta puoleltaan on saari äkkisyvä, toiselta pitkälle matala. … More Ounasjoesta nauttimassa veneretkellä
Muistan tunnistaneeni avovesipelkoni jo melko nuorena, ellen peräti lapsena. Kaikki on hyvin niin kauan kun saan liikkua rantaviivan tuntumassa, mutta rannasta pois lähteminen kammottaa. Minua kauhistuttaa ajatus siitä, että en näe mitä allani on. Tämä pelko tulee siis vain uidessa ja snorklatessa, ei esimerkiksi veneessä. Tummassa, rannattomassa vedessä ollessani tunnen olevani kuin syötti alamaailman pimeyden … More Pelkoja karistamassa Pahikkojärvellä, Kittilä
Lumien sulettua muutama viikko sitten on kesä tullut nopeasti ja vedet ovat lämmenneet. Eilen koitti tältä erää ensimmäinen snorklausretki, ja kohdalle osuikin melkein helteinen ja hyvin aurinkoinen, joskin todella tuulinen päivä. Auringonpimennys oli loppunut joitakin tunteja aiemmin, kun alkuillasta joskus kuuden maissa laskeuduin Saivojärveen Kolarissa. Olin käynyt tällä järvellä pari kertaa aiemminkin, mutta tutkinnat olivat … More Paluu Saivojärveen, Kolari
Ajelin eilen aamulla ystäväni ja nykyisen osa-aikatyökaverini Lauran luo pitämään ensimmäistä yhteistä työpäivää. Puolentoista tunnin aamuinen ajomatka länteen oli leppoisa mutta sai minut miettimään, että Etelä-Suomessa ajo olisi tuntunut aika pitkältä. Muistan kuinka aikoinaan reissu Salosta Turkuun (50 km) vaati suunnittelua ja todellista harkintaa, vaikka kyse oli reilun puolen tunnin ajosta. Työpäivän happihyppelyillä saimme seurata … More Auringonpimennys ja retki Saivojärvelle
Latokartanonkoski oli tämänkertaisen etelänreissuni viimeinen retkikohde, joten tältä erää etelän retkikertomukset päättyvät tähän. Olen käynyt Latokartanonkoskella monta kertaa, mutta tällä kertaa katselin seutua hieman uusin silmin. Minulle on nimittäin tämän kevään aikana selvinnyt, että äitini isä on syntynyt aivan kosken lähellä olevassa talossa. Lisäksi Latokartanolla kuohuva koski on Kiskonjokea. Se puolestaan saa alkunsa Kiskon Kirkkojärvestä, … More Kevätretki Latokartanonkoskelle
Vaisakon luonnonsuojelualue Halikossa oli ensimmäisiä ”oikeita” salolaisia retkipaikkoja, joihin Salossa vielä asuessani päädyin. Toinen oli Teijo, joka silloin ei ollut vielä kansallispuistokaan. Salossa en varsinaisesti harrastanut retkeilyä, vaan se harrastus on minulla alkanut vasta täällä pohjoisessa. Siksi niin moni kotikaupungin merkittävä retkipaikka on jäänyt aikoinaan kovin vieraaksi. Viime reissullani kävin Vaisakossa kaksi kertaa – ensin … More Hämärää ja valoa Vaisakossa
Ennen Lappiin muuttoani vietin paljon aikaa Teijolla. Tämä ei ollut sattumaa sillä siskoni asui siellä, ja lisäksi olin itsekin aivan hilkulla muuttaa sinne. Ihan viimeiset retkimuistoni ennen muuttoa sijoittuvat Sahajärvelle nykyiseen Teijon kansallispuistoon. Yksi paikoista, joissa siskon kanssa monesti kävimme, oli Ketunhäntä. Jostain syystä juuri tuo paikka on jäänyt mieleeni jotenkin erityisen haikeissa tunnelmissa. Muistan … More Meren tuoksuja Teijolla
Minulla ei ole koskaan ollut oikein mitään kytköstä Muurlaan. Muurla on merkinnyt minulle lähinnä Muurlan lasin myymälää ja muistan, että ainakin joskus sen ohessa oli myös jonkinlainen lounasravintola. Mutta siinäpä se – ei muita muisti- eikä mielikuvia Muurlasta. Tosin Muurlan läpi Kiskoon ajettaessa maisemat ovat mieleenpainuvan kauniit. Kumpuilevia peltoja ja niiden keskellä suuria, hoidetun näköisiä … More Kuvajaisia Bergvikin luontopolulta
Saari avaruudessa 