Ajelin eilen aamulla ystäväni ja nykyisen osa-aikatyökaverini Lauran luo pitämään ensimmäistä yhteistä työpäivää. Puolentoista tunnin aamuinen ajomatka länteen oli leppoisa mutta sai minut miettimään, että Etelä-Suomessa ajo olisi tuntunut aika pitkältä. Muistan kuinka aikoinaan reissu Salosta Turkuun (50 km) vaati suunnittelua ja todellista harkintaa, vaikka kyse oli reilun puolen tunnin ajosta.
Työpäivän happihyppelyillä saimme seurata osittaista auringonpimennystä, joka näkyikin oikein hyvin kirkkaalla taivaalla. Olin kotona lähtiessä hoksannut pyytää mieheni hitsausmaskia lainaan, muutenhan auringon katselemisesta ei olisi tullut mitään. Maskin avulla pimennyksen näki selkeästi ja sain otettua siitä kuviakin pikkukameralla.
Tämä oli muistaakseni ensimmäinen auringonpimennys jota olen tullut kunnolla katselleeksi. Muistan kyllä pimennyksiä olleen aiemminkin, mutta hitsausmaskia ei ole aiemmin tainnut olla käytettävissä. Tapaus toi mieleeni myös muistot Hale-Bopp-komeetasta, joka näkyi taivaalla joskus 90-luvulla. Olisipa sitä osannut arvostaa silloin enemmän!
Työpäivän jälkeen, kun kerran lähistöllä olimme, ajelimme Lauran kanssa Saivojärvelle uintiretkelle. Paikka oli superkaunis auringonpaisteessa, ja kova tuuli piti pahimmat itikat poissa. Sain hyvän startin tämän kesän snorklailuihin, vaikka kohde pinnan alla olikin hieman yksitoikkoinen. Siitä lisää täällä.
Maisemat pinnan yläpuolella olivat sitäkin hienommat ja jotenkin saivat minut aivan Kainuu-fiiliksiin. Vastarannalla oli uimassa lapsia, osa ulkoilutti koiria ja tulipa metsässä pari hevostakin vastaan. Ei ihme, sillä paikka on tosi kaunis. Oli mukava huomata miten siistiä siellä myös oli.
Reissun jälkeen ei unta tarvinnut paljoa houkutella. Mukavakin päivä väsyttää, eikä ihanista kesäilloista aina jaksa kukkua nauttimassa.
Kainuu-fiiliksistä puheen ollen, seuraava miniloma Hossaan onkin jo varattu! Ja snorklauskausi jatkuu jo tänään, tällä kertaa Sodankylässä.
Saari avaruudessa 