Kuljin kaksi tuntia metsässä ja ymmärsin itsestäni jotakin. Oli sumuista ja leutoa ja hyvin, hyvin märkää – kaikki metsässä tihkui ja puhkui vettä. Naavaparrat tilkkuivat, puiden rungot valuivat, jäkälä oli niljakasta, turvonneet sammalmättäät tursusivat vettä askelteni painon alla. Tuuli pudotteli aika ajoin lihavia pisaroita metsän korkeuksista niskaani ja poskilleni. Otin hetkeksi pipon pois, jotta edes … More Talven kuori
Maaseutumme kääriytyi sumuun täksi viikoksi. Hellään ja lämpimään sumuun; sellaiseen, joka ajoittain itkeskeli tihkusateita ja sulatti lumet melkein kohisten. Eilen teki uutistenlukutuokion jälkeen mieli päästä mieltä parantelemaan metsän huomaan, joten ennen auringonlaskua kuljin mutaiseksi pehmennyttä peltotietä pitkin metsän helmalle ja siitä loikkasin ojan yli kuusikon suojiin. Pellolle tulvinut oja oli tukkinut tavanomaisen tieni metsään, joten … More Sumumetsä
Edellinen mietintäni siitä, kuinka Lapin jääminen taakse on vaikuttanut elämään, poiki jatkopohdintoja. Useampi kommentoija kertoi unelmoivansa Lapista nimenomaan päästäkseen pois oravanpyörästä. Tämä on ajatus, johon huomasin haluavani lisätä jotakin omasta puolestani. Muistan itse Lapissa ollessani pitäneeni Lappia jonkinlaisena oravanpyörän vastakohtana. Olen itse kasvanut taajamassa, melko maalla, mutta en ihan. Olen myös elämäni varrella asunut niin kaupungissa … More Oravanpyörästä
Ei tullut aivan täytenä yllätyksenä kun löysin ensimmäisen sarveni täältä. Tai sarviparin oikeastaan. Se oli iso ja hieno pari, aika hyvin säilynyt, ja se löytyi Lemikjärven rantametsästä. Tällä seudulla on valtavasti valkohäntäkauriita ja metsäkauriita. Jos vaikkapa viikonloppuna on harmaa sää ja käyn lenkillä hieman ennen hämärää, voin helposti laskea tunnin aikana ohittamiltani pelloilta ja metsänreunoista … More Syksyn sarvisaalis ja ajatuksia juurtumisesta
On kai myönnettävä, että alkutalven pilvisyys ja sateiset päivät eivät varsinaisesti ylennä mieltä. Vaikka pidän pimeydestä, tällainen pilvinen hämäryys saa sentään minustakin niskaotteen ja vie energiat, eikä mikään tunnu ihan hirveästi huvittavan. Uutisten seuraamista olen koittanut vähentää. Olen tähän mennessä kieltänyt itseltäni jo kaikki suurpetoja ja syöpää koskevat uutiset, koska ne pääsevät ihon alle pahimmin … More Jylhänne Luokajärven takana
Heinikkoisen kasvuston alla metsämaata uurtavat ikivanhat kärrytien urat, jotka saniaisten lehvästö jo peittelee katseilta kätköihin. Uurteissa lepää sateiden ylängölle vuodattama vesi, jota sammal on imenyt paksusti itseensä. Otan pitkiä askeleita harkiten, jotta kengät eivät kastu. Äidiltä lainattu pärekori suhisee heiniä, saniaisia ja katajia vasten tyhjänä. Pääsen kuusimetsän reunaan ja astun sen hämärään. Kuusimetsän rinne on … More Metsässä Kurkelanjärven tuolla puolen
Kävin toissailtana aikani kuluksi tutkimassa erästä lähimetsää kantarellien varalta. Vaikka löysin lopulta enemmän hirvikärpäsiä kuin sieniä, putkahdin metsästä puidun pellon laitaan hyvillä mielin, sillä löytämäni metsä oli ollut kaunis ja tuntuu aina hyvältä kun on saanut kartoitettua lähimaastojaan lisää. Kuljin viljapellon laitaa myötäilevää kärrytietä takaisin autotielle ja tapasin siinä naapurin isännän, joka oli koiran kanssa … More Tutkimusretki äidin lapsuuden metsään & Lemikjärvelle
Teimme iltakävelyn Punassuolle Teijolla. Muistin, että paikka on kaunis, vaan en muistanut, kuinka vallattoman suloinen se tosiaan onkaan. Suot ovat parhaimmillaan elo-syyskuussa, niin pohjoisessa kuin etelässä. Juuri soilla elämä tuntuu elävän samaa kellonlyömää siitä huolimatta, ollaanko Kiskossa vai Kittilässä. Sammalet ja suopursut kääntyvät ruskaan, karpaloiden posket punastuvat ja mikä parasta, kanerva kukkii. Punassuolla tajusin kuinka … More Ilta Punassuolla
Muuan iltana kutsuin ystävän retkelle läheiselle korkealle kalliolle, jossa emme olleet aiemmin käyneet yhdessä. Itsekin olin käynyt siellä vain kahdesti: vuosia sitten äidin kanssa, sekä vain muutamaa iltaa aiemmin mieheni kanssa. Sinne luikertelee keskeltä ei-mitään jonkinmoinen lestin levyinen polku, jonka kanervikko parhaansa mukaan kätkee jo lähes ensi askeleilla ja joka sitten lopulta kokonaan katoaa. Ajoittain … More Kesäillan lähiretki & luolalöytö
Joitakin viikkoja sitten punakylkirastas teki pesän kuistin seinustalla kasvavaan kärhöön. Emme olisi huomanneet mitään, ellei hautova lintu olisi joka ovenavauksella sännännyt kauhuissaan pois pesältä ja lennähtänyt siivet kahisten lähimäntyyn tai -kuuseen. Jos se olisi pysytellyt hiljaa paikoillaan, emme tänä päivänä tietäisi, että kuistilla on pesä. Mutta mepä tiedämme, ja sen elämää on ollut mukava seurata. … More Kesän lapsia
Saari avaruudessa 