Henkeä pidätellen

Viime helmikuussa käynnistyi tapahtumasarja, jota minun on ollut vaikea uskoa todeksi. Täysin viattomasti, melkein puolihuolimattomasti, kirjoitin nettiin ostoilmoituksen, jossa etsin meille kotia Kittilästä. Kahden rivin valokuvaton ilmoitus oli vaatimaton ja huomaamaton. Ajattelin, ettei siihen kukaan vastaisi. Ei ainakaan kukaan sellainen, jolla olisi tarjota mitään mitä me halusimme. Ei ainakaan kuukausiin löytyisi mitään sinne päinkään. Seuraavana … More Henkeä pidätellen

Paljonko tavaraa ihminen tarvitsee?

Näyttää siltä, että muutto tapahtuu ensi kuussa. Uusi koti on pieni. Tavarasta pitää luopua. Ja kylläpä se tavarasta luopuminen herättääkin monenlaista tunnetta ja ajatusta. Olen viime viikkoina pidellyt käsissäni kymmeniä ja taas kymmeniä sellaisia esineitä, joita olen raahannut mukanani muutosta toiseen. Kirjoja, tuikkukuppeja, kankaita, koriste-esineitä. Jopa kiviä. Joka muutossa olen pakannut ne mukaan, purkanut ne … More Paljonko tavaraa ihminen tarvitsee?

Maaliskuun ajatuksia ja kuulumisia

Ulkona puhaltaa kova lumimyräkkä. Kauniin ja kirkkaan viikon jälkeen sää on tehnyt täyskäännöksen, ja lunta on tullut nyt ainakin 30 senttiä lisää eilisillan jälkeen. Ilma on lumesta valkoisenaan, ja minä katselen lumisadetta ja mietin, olisiko sittenkin aikoinaan pitänyt valita Ahvenanmaa Lapin sijaan, kuten sisko teki. Siellä kukkivat jo kukat. Tämä aika vuodesta on minulle aina … More Maaliskuun ajatuksia ja kuulumisia

Kevättä vastassa kotikonnuilla

Viime viikonlopun vietimme Salossa. Kolme kokonaista päivää kotiseuduilla tuntuivat tulevan täydelliseen hetkeen. Sain kokea jo kurkistuksen oikeasta keväästä, siitä, kun vedet virtaavat ja aurinko haihduttaa hankia melkein silmissä. Oli ihana päästä tapaamaan perhettä ja ystäviä, ja saada samalla imeä kotimaasta ja lapsuudenkodista voimaa ja hyviä energioita. Joka päivä käytiin retkellä. Ensimmäisenä päivänä siskon kanssa Sahajärvellä … More Kevättä vastassa kotikonnuilla

Nokipannukahvit ja kärähtäneet latvat

Jotenkin merkillisellä tavalla olen onnistunut viettämään neljä ja puoli vuotta Lapissa keittämättä koskaan itse nokipannukahveja. Eipä niitä ole paljon kukaan muukaan keitellyt, olen juonut nokipannukahvia varmasti alle kymmenen kertaa. En ole erityisen suuri kahvin ystävä, joten asia ei ole tuntunut merkittävältä. Eilen kuitenkin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli mitä hienoin kevättalven kolmas päivä. Kahvia … More Nokipannukahvit ja kärähtäneet latvat

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 5: Sielunmaisemista

Viime kesänä myönsin itselleni jotain, jota en aiemmin ollut uskaltanut myöntää. Myönsin, että kaipaan takaisin Ounasjoen rannalle. Minusta tuntui ja tuntuu, että sieluni istuu edelleen siellä pienellä puupenkillä joen rannalla, ja vaeltelee niissä rantametsissä. Niin hyvä kuin nykyinen kotimme onkin, ja kauniilla paikalla ihanien ihmisten ympäröimänä, minä en osaa muuta kuin ajatella vanhoja kotimaisemia ja … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 5: Sielunmaisemista

Sekalaisia kuulumisia

Tammikuu on antanut paljon, paljon hyvää mieltä. Uusi vuosi on alkanut siis mukavasti ja inspiroivasti, ja elämä on rauhallista ja onnellista. Mukaan mahtuu myös jännitystä – siitä lisää jutun lopussa. Kuukauden sykähdyttävin hetki on ollut nähdä aurinko ensimmäistä kertaa sitten marraskuun. Tunne oli niin mieletön, että luulin sydämeni poksahtavan rinnasta läpi.  Kotona olin huomannut, että … More Sekalaisia kuulumisia

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 4: Mikä johti masennukseen?

Sairastuin masennukseen vuonna 2012. Tulin hoksanneeksi, etten ole kirjoittanut siitä kunnolla koskaan, vaikka sairaudella on ollut suuri, yllättäen positiivinen vaikutus myöhempiin vuosiini ja koko loppuelämääni.  Heti diagnoosin jälkeen keskityin vain paranemiseen, mutta jälkikäteen olen pohtinut paljonkin sitä, mikä masennukseen johti ja mitä se kaikki opetti. Haluan kirjoittaa aiheesta toivoen, että pohdintani herättää ajatuksia ja toiveikkuutta … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 4: Mikä johti masennukseen?

Itsetutkiskelua pala palalta, osa 3: Odotuksista, omistamisesta ja kärsimyksestä

Yksi elämäni mullistavimmista havainnoista oli huomata, että lähes jokainen pahan mielen tunne elämässäni juontaa juurensa siihen, että minulla on ollut jokin odotus, ja se odotus ei ole täyttynyt. Tai sitten ikävän tunteen taustalla on ollut menettämisen pelko ja kyvyttömyys käsitellä sitä tunnetta. Joka sekin tosin tavallaan on täyttämättä jäänyt odotus – olen odottanut varmuutta ja … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 3: Odotuksista, omistamisesta ja kärsimyksestä

9 muistoa loppuvuodelta

Marras- ja joulukuu jäivät tänä vuonna taakse kumman helposti. Vähälumisen ja mielestäni suhteellisen kirkkaan alkutalven ansiosta hämärä talvi ei ole ehtinyt alkaa ahdistamaan, ja nyt ollaankin jo matkalla kohti kevättä. Kevät tuo meille jonkin verran uusia tuulia, sillä sen mukana meille tulee mahdollisuus alkaa miettiä seuraavaa siirtoa kodin suhteen. Olemme kesästä saakka punninneet ajatusta, että … More 9 muistoa loppuvuodelta