Marras- ja joulukuu jäivät tänä vuonna taakse kumman helposti. Vähälumisen ja mielestäni suhteellisen kirkkaan alkutalven ansiosta hämärä talvi ei ole ehtinyt alkaa ahdistamaan, ja nyt ollaankin jo matkalla kohti kevättä.
Kevät tuo meille jonkin verran uusia tuulia, sillä sen mukana meille tulee mahdollisuus alkaa miettiä seuraavaa siirtoa kodin suhteen. Olemme kesästä saakka punninneet ajatusta, että vuokraisimme tai myisimme nykyisen kotimme, ja ostaisimme itsellemme Kittilästä jonkin ainakin puolta pienemmän kodin Ounasjoen varresta. Muutto olisi miehen töiden kannalta järkiratkaisu, mutta itselleni se olisi ennen kaikkea tunneteko: vaikka muutimme Ounasjoelta pois kaksi vuotta sitten, sydämeni on siellä yhä, enkä näe muuta ratkaisua kuin paluun ja asettumisen sinne.
Tämä suunnitelma saattaa toteutua tai olla toteutumatta vuonna 2019 – riippuu siitä, milloin täydellinen mökki löytyy. Myös nykyinen kotimme vaatii vielä joitakin toimenpiteitä, ennen kuin sitä tohtii laittaa vuokralle tai myyntiin. Ensisijaisesti varmaankin vuokraamme sen, ja kun ensimmäinen vuokralainen joskus lähtee, niin sitten voisi ajatella myyntiä (tai sitten ei).
Koska loppuvuosi on kulunut haipakkaan, kokosin tähän muutaman kuvamuiston sen varrelta.
Revontulia kuvattuna Ristonmännikössä yöllä 28.12.2018. Olin yksin liikkeellä ja vietin metsässä noin tunnin, katsellen ja kuvaten loimuja Hopialammen rannoilla.Joki jäätyi kokonaan umpeen vasta melko hiljattain. Jäällä näkyy jatkuvasti monien eri eläinten jälkiä. Tässä vaikuttaisi mahdollisesti jolkottaneen näätä.Viikonlopun reissu kotikulmille Saloon osui juuri hyvään aikaan, talven pimeimpiin viikkoihin. Oli ihana nähdä sammalen hehkua, sulaa vettä ja maata, jättiläismäisiä puita, muita juurimaiden maisemia sekä tietenkin perhettä.Revontulikaari ja minä kuvattuna kotimme lähellä muuan joulukuisena iltana. Joki on sittemmin jäätynyt umpeen.Alkutalvella palasin Pyhä-Nattasen huipulle. Luminen tunturi tooreineen oli hieno elämys, jonka sain kokea hyvässä seurassa Annen ja Riikan kanssa. Ympäröivä maisema oli täysin lumituiskun piilottama, ja tunnelma huipulla oli ihanan eristynyt.Jokin aika sitten kävimme myös Levitunturin huipulla. Maisema on kuvattu syvään huokaisten kohti Ounasjoen ylävirtaa. On vain ajan kysymys, milloin olen takaisin noissa rantametsissä.Tauluja ei ole tullut maalattua viikottain, sillä nyt on monena viikonloppuna ollut muuta tekemistä. Minulle on tärkeää, ettei maalaamisesta tule rasite, vaan että se pysyy ilona. Onneksi taloudellinen selviytyminen ei ole niistä kiinni. Tällä hetkellä tauluja on myytävänä Pyhätunturilla.Marraskuinen retki Koiranjuomalammelle parhaan ystäväni kanssa oli tunnelmallinen ja jännittäväkin huomioon ottaen, että olimme itsellemme täysin vieraassa maastossa ja pimeä ehti laskeutua tuuliselle tunturille juuri, kun olimme reitin kauimmaisessa pisteessä. Siitäkin huolimatta teimme tulet ja evästelimme laavulla rauhassa. Kaamoksessa ei ole kiirettä, koska pimeys ei voi enää pimeämmäksi mennä.Alkutalvella kävimme mieheni kanssa Tenon mökillä parin yön reissun. Lorvailimme ja nautimme siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Päivällä kiertelimme maisemissa, joissa mies on viettänyt lapsuuttaan, muun muassa Nilijoen varrella. Mökiltä oli upea maisema Tenolle, ja ensimmäisenä iltana revontuletkin hieman näyttäytyivät. Saunoimme, söimme ja nukuimme hyvin.
Saari avaruudessa 