Ehkä olen tullut vanhaksi, mutta viime aikoina olen kehittänyt voimakkaan kotiseuturakkauden Saloa kohtaan. Minulla ei aikuisiällä ole koskaan ollut mitään antipatioita Saloa ajatellen, mutta täällä Lapissa asuessani olen alkanut rakastaa juuriani tavalla, jota en ole ennen kokenut. Salon tutut kadut, tori, joki ja ympärillä laajalle levittäytyvä luonto ovat alkaneet tuntua arvokkaammilta kuin koskaan. Tuntuu oudolta … More Juuret ja rauha
Huomaan löytäneeni rakkauteni pimeyttä kohtaan. Pimeä metsä, pimeä kylätie, kaamos… ja siihen kaikkeen kuuluva hiljaisuus ja keinovalojen puute on hengelleni suurta nautintoa. Vasta viime aikoina olen alkanut tiedostaa tämän puolen itsessäni. Kun lähden pimeällä ulos, en ota mukaan valoa, ellen ole menossa tekemään jotakin erityistä. Lenkillä valoa ei tarvitse vuoden pimeimpänäkään ajankohtana, koska lähes sysipimeälläkin … More Pimeänrakkaudesta
Aiemmin minulla ei juurikaan ollut kykyjä tarkkailla omaa päänsisäistä ajatus- ja tunneliikennettäni. Hahmotin lähinnä vain ulkopuolisen maailman ja sen tapahtumat, mutta tunnelma pääkopassa oli kaoottinen. Etenkin negatiivisten tunteiden, kuten vaikkapa pettymyksen, suuttumuksen, inhon tai katkeruuden tunteita vain tuli – en tullut ajatelleeksi, mistä ne todellisesti juonsivat juurensa, enkä ainakaan ajatellut, että minä itse olisin niille … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 2: Ego, mieli ja sisäinen ääni
Koen kulkeneeni viime vuodet jonkinlaisella henkistymisen tiellä. Ainakin olen ottanut ensiaskeleita siihen, minkä koen olevan tietoisuuden alku. Polku alkoi vuonna 2013, kun paras ystäväni kehotti minua menemään enkelihoitoon henkisen hyvinvointini tueksi (tai ennemminkin henkisen pahoinvointini loppumiseksi). Olin tuolloin elänyt useita vuosia sellaista elämää, jossa en ollut kuunnellut sisäistä ääntäni, vaan antanut pääasiassa ulkopuolisten odotuksien ohjata … More Itsetutkiskelua pala palalta, osa 1: Erosta enkelihoitoon ja Lappiin
Marraskuun harmaus on ehkä vuoden parhainta aikaa mietiskellä asioita. Varsinkin täällä Lapin hiljaisessa sylissä marraskuu suorastaan kutsuu mietiskelemään, kun lähes kaikki ärsykkeet loistavat poissaolollaan. Syntyjen syvien pohdinta on nyt otollisinta. Olen viettänyt hiljaista perjantaita. Hidasta. Talo on hiljainen ja hämärä. Ulkona ei päivänvalo näyttänyt tänään saavan kunnon otetta maailmasta lainkaan, ennen kuin pilvinen hämärä alkoi … More Marraskuun ajatuksia
Upean ja yllätyksellisen Keimiöniemi-päivän jälkeen suunnittelimme seuraavan päivän seikkailujamme Pallasjärven pimenevässä perjantai-illassa. Sääennuste näytti sateista lauantaipäivää koko seudulle, joten nopean pohdinnan jälkeen hylkäsimme ajatukset tunturiin noususta tai Hietajärvelle kävelemisestä. Olin tehnyt myös selvitystyötä siitä, olisiko sadan kilsan säteellä poroerotuksia lauantaina – tuloksetta. Niinpä ehdotin Särestöniemi-museota, koska tiesin, että se on varma hitti. Sovimme tapaavamme seuraavana … More Lokakuun retki Särestöniemeen: Retkipaikan Ystävät ry:n leiri, osa 2
Loppukesällä sain tiedon, että Retkipaikan Ystävät ry – Suomen Ladun jäsenyhdistys, jonka toiminnassa itsekin olen mukana – järjestää leirin Pallaksella lokakuussa. Ilmoittauduin empimättä mukaan, koska Pallakselle on aina mahtava palata, eikä ajomatka meiltä ole sinne niin pitkä, että homma olisi vaatinut suurempia erikoisjärjestelyjä. Leiri alkoi tällä viikolla jo tiistaina, mutta töiden puitteissa pääsin vasta perjantaina … More Päivä shamaanin vieraana Keimiöniemellä: Retkipaikan Ystävät ry:n leiri, osa 1
Viimeisten kahden viikon aikana on luontoon hiipinyt monta talven merkkiä. Ruska alkaa olla takana päin, ainakin meidän metsässämme ovat koivut jo lehdistä täysin paljaat. Haavat pitävät vielä lehdistään kiinni, ja naapureiden pihoilla kasvavat komeat haavikot tuovat hienosti väriä meidänkin maisemaamme. Lintulaudalle on kuhina palannut. Yhtenä päivänä näin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen silmäkulmassani ruosteenpunaisen leimahduksen, ja … More Talvi saapuu pihamaalle
Elämän edetessä olen saanut tutustua monenlaisiin ihmisiin ja kuullut mitä erilaisimmista ihmiskohtaloista. Viimeisten vuosien aikana on kiitollisuus nostanut päätään arkisissa tuntemuksissani tavalla, jota en ole aiemmin osannut kokea. Olen oppinut arvostamaan asioita, joita ennen tapasin pitää itsestäänselvyytenä. Aamutelevisiossa juontaja taivasteli haastateltavalta, että ihan joka päiväkö pitäisi jaksaa olla kiitollinen. Siinäpä vasta onkin sellainen ajatus, johon … More Kiitollisuudesta
Joskus elämässä tulee vastaan sellaisia hetkiä, että ei voi kuin huokaista syvään ja miettiä, kuinka ihmeessä sitä on näinkin upeaan paikkaan ja tilanteeseen ajautunut. Minulle yksi näistä hetkistä tuli eilen, kun sain nauttia Lapin avaruudesta, upeasta syyssäästä ja mykistävän hienoista maisemista hyvässä seurassa Pohjois-Sodankylässä. Taisin jossain vaiheessa päivää todeta, etten olisi muutama vuosi sitten osannut … More Kuvauspäivä Vuotson kanavalla ja Muteniassa
Saari avaruudessa 