Lokakuun tunnelmia etelästä ja pohjoisesta

Näin eilen kuun. Olin aamulla ajamassa kohti kirkonkylää, kun yhtäkkiä yllä oli häivähdys sinistä taivasta, ja siellä kaiken ihanan sinen keskellä oli valkoinen kuunpuolikas.

Asia on mainitsemisen arvoinen siksi, että koko viikkoon ei ole näkynyt sinistä, ei kuuta, ei aurinkoa, ei tähtiä. Vain tasaista harmaata kaikkialla, ja vesisadetta. Eletään syksyn kurakelien kulta-aikaa. Tälläkin hetkellä sataa kaatamalla.

Mutta on sateessa eloakin. Kuukkelit, närhet ja tiaiset hyörivät lintulaudalla, toissapäivänä kävi harmaapäätikkakin. Ja äsken laskeutui veteen valtava parvi isokoskeloita, alla kuvassa näkyy parvesta noin puolet.

Viimeisen kuukauden aikana on ollut valtavasti kaikkea. Onneksi monenlaista kivaa, kuten yhteinen viikonloppu erämökillä sekä kivoja hankintoja kotiin. Olen nauttinut myös siitä, että olemme saaneet talven tieltä pihaa paljon siivottua ja laitettua talvikuntoon. Lintulautakin on jo täydessä toiminnassa ja kovassa käytössä. Kaiken kaikkiaan on ollut aivan ihana syksy.

Toki tasapainon nimissä sitten on ollut myös jotain vähemmän hauskaa, kuten harmaavesipuhdistamon asennusta edeltävää painimista lupa-asioiden kanssa. Lupapisteen kanssa asiointi nostattaa minussa suuria epätoivon tunteita, ja välillä on tuntunut siltä kuin olisin hakemassa lupaa ydinjätteen loppusijoituspaikalle ainakin. Tilannetta varmasti helpottaisi se jos edes hiukan tietäisin mitä teen. Onneksi kunnan väki on ollut todella avuliasta, ja pikku hiljaa alkaa vaikuttaa siltä, että tämänkin paskavesitunnelin päässä näkyy jo valoa – kohta voitaneen tilata laitteet ja sopia asennus. Saatetaan ehtiä jopa ennen lumia.

Mutta ei sittenkään vielä olla talviunille vetäytymässä. Pian on edessa kauan odottamamme matka Kiteelle. Olemme reissusta todella innoissamme ja suunnitelmia on tehty tarkkaan. Parasta on, että saamme yöpyä Röskön leirikeskuksessa, siis siellä, missä Nightwish on tehnyt viimeiset kolme levyään. Pilke silmäkulmassa olemme suunnitelleet tästä fiilistelyreissusta ihan oikean Nightwish-matkan aina We were here -kirjasta poimittuja drinkkireseptejä myöten – veikkaan, että reissusta tulee todella hauska ❤ Voin luvata että teen siitä ainakin kilometrin mittaisen selostuksen.

Viime viikolla kävin etelässä työasioissa. Olo oli hiukan epämukava siinä mielessä, että korona nostaa taas päätään, mutta tietenkin oli ihana nähdä jälleen tuttuja paikkoja ja rakkaita ihmisiä. Toivottavasti seuraava etelänreissu olisi vasta nyt alkaneen toisen aallon mentyä.

Alla kuvatunnelmia reissulta.

Pitkän Espoossa tehdyn työpäivän jälkeen halusin vielä välttämättä ajaa Sahajärvelle siskon kanssa. Tästä paikasta, näiltä poluilta on niin voimakkaita hyviä muistoja, ja nimenomaan syksyltä, että halusin elää niitä uudelleen. Puro oli kuiva, mutta muutoin kaikki oli aivan kuten silloinkin syksyllä 2013, kun aloin liikkua täällä paljon.

Tuntui niin hyvältä huomata että mikään ei ollut muuttunut. Pähkinäpensaslehtokin oli vielä vihreä.

Espoossa mun työpaikka on nykyään Luontokeskus Haltia. Siellä tuli nytkin käytyä kolmena päivänä tapaamassa työkavereita ja juonimassa tulevaa. Kävin myös Nuuksion Pohjoisella Portilla valokuvaamassa ja ihmettelemässä samalla ihanan ruskaisia vaahteranlehtiä.

Kotikylässäkin ehdin hiukan aikaa viettää, vaikka kortilla aika kyllä oli. Käytiin äidin kanssa tutulla lenkkipolulla, ja parhaan ystävän kanssa myöhemmin vielä kyläkierroksella katuvalojen loisteessa. Näimme tietenkin valkohäntäkauriita, ja illan pimennyttyä kuvasin kotipihalta myös tähtitaivasta.

Kotipihalla oli upea ruska, ja kosmoskukka vielä täydessä vauhdissa.

Rakastan käydä etelässä vaikka sitten lyhyestikin. Onneksi kävin viime talvena monta kertaa ennen koronaa, koronauhan kanssa matkustaminen on nihkeämpää.

Sitten taitaakin olla aamukahvin aika.

Edit: kuvia vielä täältä pohjoisen lenkkitieltä ja pihalta. Naapuri laittoi aamulla viestiä ja kertoi että niityllä on sepelhanhi, ja niinhän siellä oli!