Ajatuksia metsästä

Kävimme tänään syrjäisillä metsäteillä hiukan katselemassa maisemia ja viettämässä aikaa yhdessä. Suot ovat jo ihanan lämpimän sävyisiä, okraisia ja melkein kultaisia, väri on tummempi ja syvempi kuin mitä viljapellot kultaisimmillaan ovat kotopuolessa. Mutta soilla puhaltaa tuuli, joka on jo aika viileä. Syksy on täydessä käynnissä, ja luonto tuoksuu sateen jälkeen raikkaalta ja tuntuu märältä. AamullaJatka lukemista ”Ajatuksia metsästä”

Musiikkia kuuntelemassa tunturissa

Onpa mukavan hidas viikonloppu meneillään. Perjantaina kävin kaupassa, eilen tunturissa ja tänään en käy missään koska sataa. Sade ja harmaus tuntuvat hyvältä, aivan erityisesti rakastan sateen tuoksua ja ropinaa. Avonaisesta ikkunasta tuoksu- ja äänimaailma pääsevät sisään. Yötön yö on nyt päättynyt. Selailin blogista muistoja viime vuodelta ja näköjään elokuun puolivälissä olen viime kesänä havahtunut illanJatka lukemista ”Musiikkia kuuntelemassa tunturissa”

Ounasjoesta nauttimassa veneretkellä

Jokaisen täällä asumamme kesän vakioretkiin on kuulunut uimareissu läheiselle saarelle, joka on melkein pelkkää hiekkaa. Muutama pajupensas kasvaa saaren harteilla sojottamassa kuin vastaheränneen ihmisen tukka, ja lisäksi siellä kasvaa jotain heiniä kuin ulkomaan dyyneillä ainakin, mutta pääosa saaren pinta-alasta on hiekkaa, ja hiekka myös jatkuu pinnan alla. Toiselta puoleltaan on saari äkkisyvä, toiselta pitkälle matala.Jatka lukemista ”Ounasjoesta nauttimassa veneretkellä”

Sunnuntaiajelulla pohjoisessa

Pieni ajelu lähimaastossa on aina paikallaan etenkin silloin, kun taivas lupailee auringon lisäksi myös vettä. Meillä on jostain syystä jäänyt kaikkina näinä vuosina tutkimatta eräs pienen ajomatkan päässä sijaitseva tie, joten se valikoitui kohteeksi tänään. Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen niin valtavan syrjäinen. Tukki- ja porohommia varten se epäilemättä on ylipäänsä olemassa, mitään muutaJatka lukemista ”Sunnuntaiajelulla pohjoisessa”

Viikonloppu perheen kanssa

Viime viikonloppu oli ihana ja harvinaislaatuinen: koko perheeni oli täällä. Iskä, äiti ja molemmat siskot – en muista milloin viimeksi olisimme kaikki olleet yhtä aikaa samassa paikassa. Emme täällä Lapissa koskaan. Siskot saapuivat torstaina hieman ennen keskiyötä ja valvoimme vielä tunnin tai pari. Yöllä on valoisaa, joten jos ei tee mieli mennä nukkumaan niin eiJatka lukemista ”Viikonloppu perheen kanssa”

Poimintoja kevään lintuhavainnoista

Jäidenlähdön aikana ja hetki sen jälkeen on parasta lintuaikaa täällä meillä. Mitä ihmeellisempiä siivekkäitä ilmestyy monesti jopa suoraan omalle pihalle – lintuja, joiden näkemisestä saattoi mukulana vain haaveilla. Tämä kevät ei ole ollut poikkeus, vaan jälleen on tullut hienoja havaintoja. Joki tulvi jonkin verran ja saartoi tällä kertaa tulipaikkamme. Vesi oli korkeammalla kuin viime keväänä,Jatka lukemista ”Poimintoja kevään lintuhavainnoista”

Hyvästi jää!

Lapin vuodenkierrossa kolme hetkeä nousevat merkittävyydessään ylitse muiden: ensipilkistys auringosta kaamoksen jälkeen, jäidenlähtö sekä syksyn ensimmäiset revontulet. Toki muitakin suuria hetkiä on – vaikkapa yöttömän yön alkaminen ja päättyminen sekä kaamoksen alkaminen – mutta nämä hetket eivät ole niin yhtäkkisiä, vaan hiipivät ylitse niin hitaasti, ettei oikein tiedä milloin ne tarkalleen ottaen ovat koittaneet vaiJatka lukemista ”Hyvästi jää!”

Kevätillan lintuja

Kirjosieppo oli yöllä ilmestynyt pihaan. Hän tutkaili aamulla pihan kiinteistötarjontaa. En ole varma päätyikö hän jo asettumaan taloksi johonkin pöntöistä, ehkä harkinta on vielä kesken. Myös sepelkyyhkyt ovat ilmestyneet pihapiiriin. Pyykkejä ripustaessani kuului sepelkyyhkyn huhuilua ja se tuntui ihanalta. Tuli ihan etelä mieleen. En muista olenko koskaan aiemmin kuullut sepelkyyhkyn laulua täällä pohjoisessa. Variskin käviJatka lukemista ”Kevätillan lintuja”

Haaveita jäidenlähdöstä ja muita kuulumisia

Ah, toukokuu. Vanha rakas vihollinen. Tuskastuttavan talvinen vielä, mutta kuitenkin siitä herkullinen, että kesä on ehjänä edessä ja yötön yö alkaa. Kevät eteni vauhdilla muutama viikko sitten. Sitten se pysähtyi. Lumisateet ja muutaman asteen plussakelit ovat hallinneet siitä lähtien – mutta nyt näyttäisi lämpenevän selvästi. Olen monta kertaa, viimeksi viime yönä, nähnyt unta että jäätJatka lukemista ”Haaveita jäidenlähdöstä ja muita kuulumisia”

Pieni tunturiretki ja muistoja koululiikunnasta

Nousin eilen jälleen kerran Puljutunturille. Taisi olla jo kolmas kerta tälle vuodelle – ensimmäisellä kerralla kaamos päättyi, ja toisella ehdin vielä katsella tykkylumisia puita juuri ennen kevään alkamista. Tällä kertaa puut olivat jo lumesta paljaita. Hanki kantoi aika hyvin. Aurinko oli kuitenkin ehtinyt jo lämmittää lumikuorta sen verran, että ilman lumikenkiä kiipeäminen olisi ollut vaikeaa.Jatka lukemista ”Pieni tunturiretki ja muistoja koululiikunnasta”