Talvenalustunnelmia & muistoja etelästä

Lumi tuli toissayönä, ja siitä lähtien tuntuu kuin lumisade ja suojasää olisivat vääntäneet kättä voimalla ja tauotta, tuulen puhistessa ja aukottoman pilviverhon levittäytyessä kaiken yllä. Lunta kertyi maahan paljon, ainakin kymmenen tai viisitoista senttiä. Maa lumen alla on täysin sula, samoin vedet ovat auki eivätkä edes rannoilta jäässä.

Metsässä

Mies nakkasi minut luontopolulle. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, monta vuotta sitten, mutta tuolloin tunnelma oli erilainen. Oli ensimmäinen kesäni Lapissa ja en ollut aivan vielä kaikkea oppinut – lähdin metsään räkkäaikaan. Se oli virhe, ja opin kerrasta. Tänään polulla oli rauhallista. Ei yhden yhtä itikkaa, eikä varsinkaan ihmisväkeä, ja sitäkin syvempi loppusyksyisen metsän lumo.

Aamuaurinko

Istuin aamulla rannassa katsomassa ja kuvaamassa auringonnousua. Oli pari astetta pakkasta, kuutamo ja kaunis usva. Laitoin kameran kuvaamaan itsekseen jalustalle alla olevan kuvasarjan. Itse istuskelin penkillä ja kuuntelin radiosta YleX-aamua. Areenassa on onneksi siitä sellainen versio, josta kaikki musiikit on leikattu pois. Yö oli mennyt aika huonosti — sairastin koko eilispäivän koronapiikin jälkimaininkeja, ja vieläJatka lukemista ”Aamuaurinko”

Pakkasaamu

Kyllä tuntuu kesä päättyneen ja arki palanneen, kun herätyskello soi jo aamuyöllä. Mutta juuri tähän aikaan vuodesta kannattaakin olla siihen aikaan hereillä, koska elo-syyskuun auringonnousut ovat vuoden hienoimpia. Ja kun on illalla ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, niin sen avulla on helpompi herätä.

Ajatuksia metsästä

Kävimme tänään syrjäisillä metsäteillä hiukan katselemassa maisemia ja viettämässä aikaa yhdessä. Suot ovat jo ihanan lämpimän sävyisiä, okraisia ja melkein kultaisia, väri on tummempi ja syvempi kuin mitä viljapellot kultaisimmillaan ovat kotopuolessa. Mutta soilla puhaltaa tuuli, joka on jo aika viileä. Syksy on täydessä käynnissä, ja luonto tuoksuu sateen jälkeen raikkaalta ja tuntuu märältä. AamullaJatka lukemista ”Ajatuksia metsästä”

Syksyn ensimmäinen viikko

Syksy alkoi viime perjantaina. Aamulla joki ja sitä ympäröivä maasto oli niin paksun sumun vallassa, ettei vastarantaa näkynyt. Teltta joen törmällä näytti seisovan maailman laidalla. Kun aurinko nousi korkeammalle ja kirkasti maailman, oli ilmiselvää, että oli syksy. Vielä edellisenä päivänä oli ollut kesä. Syksy alkaa joka vuosi yhdessä ainoassa päivässä. En osaa tarkkaan sanoa mikäJatka lukemista ”Syksyn ensimmäinen viikko”

Kesäyö Sotakoskella

Viime lokakuussa käytiin ensimmäistä kertaa yöpymässä Sotakosken eräkampällä Sodankylässä. Kämppä kuuluu paikalliselle Utsamon Erälle, jonka jäsen mieheni on. Kämppä on ihanan erhakossa, eikä siellä toimi oikein nettikään, joten sinne on hyvä vetäytyä välillä piiloon maailman menolta. Lokakuussa saimme kokea siellä myös upeat revontulet. Tällä kertaa lähdimme yhdeksi yöksi nauttimaan Sotakosken kesästä. Emme kuitenkaan ajaneet mökilleJatka lukemista ”Kesäyö Sotakoskella”

Viilenee

Helteet näyttäisivät loppuvan. Pitkään se kestikin, että joka päivä oli melkein 30 astetta. Minua ei tunnu lämpö häiritsevän, kuumuus ei ehtinyt minua tuskastuttaa, mutta monia muita on käynyt sääliksi. Nyt tuulee ihanasti ja on pilvistä. Nukuimme viime yön teltassa miehen tyttären kanssa ja meillä oli oikein jännittävää. Hyvin nukutti molempia mutta en ymmärrä, miksi ulkonaJatka lukemista ”Viilenee”

Tuuli puhaltaa jo

En tiedä kuvittelenko vain, mutta minusta alkukesäisin ei tuule. Tuuliset päivät alkavat vasta kesän selän taituttua. Viime päivinä on tuullut, tänään oikein kunnolla. Koivut kahisevat, heinikko suhisee ja aallot louskuvat rantaan. Ja pilvet ovat kasvaneet… Ei enää ole pelkkiä pieniä haituvia, vaan nyt taivaan yli tuulen mukana laukkoo järkälemäisiä kumpu- ja kuuropilviä. Nekin viestivät loppukesästä.Jatka lukemista ”Tuuli puhaltaa jo”