Vielä muutama päivä talvipäivänseisaukseen. Maailma on ollut pitkään tyystin mustavalkoinen, mutta eilen alkoi taivaalla näkyä pastellinsävyjä samalla, kun pakkanen putosi taas melkein kahteenkymmeneen asteeseen. Nyt kylläkin enää vain -13. Kävin illalla kuvaamassa Kuuta, pitkästä aikaa sekin näkyi ja melko suuri jo olikin. Kirkas kuutamo heitti terävät varjot hangelle, katselin sitä musiikkia kuunnellen hetken aikaa, ennen … More Kaamos
Melko kylmä oli marraskuu, ja varsinkin joulukuun alku. Melkeinpä viikon ajan ehti pakkanen olla noin kolmessakympissä, nyt hieman lauhempaa, kohta kai hieman taas jäähtyy, sitten lauhtuu kunnolla. Mökin rakenteet ovat paukkuneet, takkaa on lämmitelty, ulko-ovea on vältetty turhaan avaamasta, kissakaan ei ole hinkunut ulos. Kävelyllä olen kyllä käynyt joka päivä. Ihan hyvin sitä on kylmällä … More Pakkaskelejä
Istun sohvalla juomassa rooibosteetä. Ulkona on vielä hämärää, mutta idässä taivaanranta alkaa hieman jo valaistua. Pakkasta on 22 astetta, takka lämmittää.
Kuulumisia kirjoittaessa sitä tulee huomanneeksi kuinka suuressa roolissa luonto ja sää elämässä ovat. Kulloisenkin vuodenajan erityispiirteet, taivaan liikkeet ja keli ovat läsnä melkein kaikessa tekemisessä ja jopa ajatuksissa, jopa näin etätyöläisen elämässä, jossa sentään työtunnit kuluvat tiiviisti kannettavan äärellä. Itselläni ei ole tapana edes istua läppäri sylissä ulkona tai muualla, vain kotona keittiön pöydän ääressä. … More Kaamoksen kynnyksellä
Lumi tuli toissayönä, ja siitä lähtien tuntuu kuin lumisade ja suojasää olisivat vääntäneet kättä voimalla ja tauotta, tuulen puhistessa ja aukottoman pilviverhon levittäytyessä kaiken yllä. Lunta kertyi maahan paljon, ainakin kymmenen tai viisitoista senttiä. Maa lumen alla on täysin sula, samoin vedet ovat auki eivätkä edes rannoilta jäässä.
Mies nakkasi minut luontopolulle. Olin käynyt siellä kerran aiemmin, monta vuotta sitten, mutta tuolloin tunnelma oli erilainen. Oli ensimmäinen kesäni Lapissa ja en ollut aivan vielä kaikkea oppinut – lähdin metsään räkkäaikaan. Se oli virhe, ja opin kerrasta. Tänään polulla oli rauhallista. Ei yhden yhtä itikkaa, eikä varsinkaan ihmisväkeä, ja sitäkin syvempi loppusyksyisen metsän lumo.
Sinnittelin hereillä puolille öin nähdäkseni tähdet. Pakkasta oli jo pari astetta kun menin ulos ja totesin, että tähdet ovat näkyvissä. Vietin pienen hetken rannalla kameran kanssa tähtiä kuvaillen, ja kameran kuvatessa etsiskelin taivaalta tuttuja kuvioita. Seulaset, Härkä ja Ajomies olivat suoraan edessäni.
Istuin aamulla rannassa katsomassa ja kuvaamassa auringonnousua. Oli pari astetta pakkasta, kuutamo ja kaunis usva. Laitoin kameran kuvaamaan itsekseen jalustalle alla olevan kuvasarjan. Itse istuskelin penkillä ja kuuntelin radiosta YleX-aamua. Areenassa on onneksi siitä sellainen versio, josta kaikki musiikit on leikattu pois. Yö oli mennyt aika huonosti — sairastin koko eilispäivän koronapiikin jälkimaininkeja, ja vielä … More Aamuaurinko
Kyllä tuntuu kesä päättyneen ja arki palanneen, kun herätyskello soi jo aamuyöllä. Mutta juuri tähän aikaan vuodesta kannattaakin olla siihen aikaan hereillä, koska elo-syyskuun auringonnousut ovat vuoden hienoimpia. Ja kun on illalla ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, niin sen avulla on helpompi herätä.
Kävimme tänään syrjäisillä metsäteillä hiukan katselemassa maisemia ja viettämässä aikaa yhdessä. Suot ovat jo ihanan lämpimän sävyisiä, okraisia ja melkein kultaisia, väri on tummempi ja syvempi kuin mitä viljapellot kultaisimmillaan ovat kotopuolessa. Mutta soilla puhaltaa tuuli, joka on jo aika viileä. Syksy on täydessä käynnissä, ja luonto tuoksuu sateen jälkeen raikkaalta ja tuntuu märältä. Aamulla … More Ajatuksia metsästä
Saari avaruudessa 