Viikonloppu erämökillä

Olemme viimeisen parin vuoden aikana huomanneet, kuinka mukavaa on silloin tällöin viettää viikonloppu jossain mökillä eri puolilla Lappia. Tänä viikonloppuna oli aivan erityinen paikka kyseessä, sillä olimme varanneet metsästysseuran mökin entisestä kotikylästämme Vaalajärveltä. Hieno mökki löytyikin Sotakosken rannalta, jonne ajelimme perjantaina illalla.

Mies lähti katselemaan kanalintuja, ja minä jäin mökille kuuntelemaan radiota. Perjantai-ilta oli pilvinen mutta kaunis.

Lämmitin takkaa ja istuskelin mökin kuistilla savujen tultua sisälle. Illan mittaan savut hälvenivät, ja mieskin palaili metsältä. Vietimme illan herkutellen, saunoen ja kuunnellen musiikkia kynttilänvalossa.

Olin huomannut revontuliennusteesta, että loimuja voisi illalla olla luvassa. Niinpä kävelin kosken rantaan kokeilemaan, näkisikö kamera jotain. Ja näkihän se. Illan kuluessa loimut voimistuivat niin, että ne näkyivät hyvin myös paljain silmin. Pian maisema hehkui vihreänä, ja Sotakoski heijasteli taivaan värejä hienosti.

Yllä oikealla olevassa kuvassa on mökkimme. Kynttilänvalo erottuu ikkunasta vain vaivoin.

Aamulla keitimme trangialla puuroa ja lähdimme sitten kylille. Meinasimme mennä Hotelli Sodankylään syömään lounaaksi Pomokaira-burgerit, mutta ravintola olisikin auennut vasta alkuillasta, joten menimme grillille lounaalle. Sitten kävimme ruokakaupassa ja ajelimme vanhoja naapureitamme tapaamaan. Oli ihana vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa, olen ikävöinyt Sodankylän-naapureitamme muuttomme jälkeen. Heidän pieni koiransakin tuntui muistavan meidät.

Kyläilyn jälkeen oli pakko käydä vielä uudelleen ruokakaupassa – teki niin kovin mieli herkkuja. Sitten palailimme Sotakoskelle. Paluumatkalla löysimme metsätien varresta tusinan verran teeriä.

Porokin samoili maaruskan keskellä.

Mies lähti metsään ja minä jäin lämmittämään mökkiä. Vastarannalle ilmestyi tokka poroja, joita hirvas laittoi ojennukseen uhmakkaasti röhkien ja kirmaten. Onneksi porot olivat vastarannalla, hirvaat ovat sekopäisiä tähän aikaan vuodesta.

Saimme illalla ystäväpariskunnan kylään iltaa viettämään. Tuntui hyvältä nähdä tuttuja ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Olisin ottanut Sodankylästä monta ihmistä mukaani, jos olisin voinut. Onneksi he eivät ole kaukana nytkään.

Aamu paljastui pakkasen puremana.

Siivosimme mökin ja pakkasimme tavarat autoon. Lähtiessämme kaksi laulujoutsenta lensi joen yllä ohitsemme kovaan ääneen tööttäillen.

Metsässä pysähdyimme kuvaamaan ukkometsoa, naarasteertä ja hienoa maaruskaa.

Kotona jatkoimme pihavajan tuunaushommia ja laitoin uuden lintulaudan paikoilleen.

Ensi viikolla on kaikenlaista hulinaa myös. Käyn esimerkiksi mutkan etelässä.

Nyt iltapalaa laittamaan ja leffaa valitsemaan ❤ 

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: