Pitkästä aikaa näytti siltä että luvassa olisi aurinkoinen päivä, ja niinpä sovimme ystävän kanssa retkitreffit. Aamulla ajoimme kaupasta hakemaan evästä ja otimme sitten suunnaksi Ruoppakönkään. Tarkoitus oli parannella maailmaa ja nauttia syysluonnosta ilman huhkimista, ja siihen Ruoppaköngäs sopi hyvin, koska kävelymatka ei ole pitkä, mutta paikka on kaunis ja salaperäinen.
Etelässä on syyslomaviikko alkamassa, ja ehkä siitä johtuen paikalla oli jonkin verran muitakin ihmisiä. Mutta kyllä sinne sekaan mahtui. Märät ja mutaiset polut olivat liukkaita, joten tarkkana sai olla. Korkealle kallion päälle emme lähteneet könyämään ollenkaan, vaan suuntasimme ensin pöydän ääreen lohipatonkilounaalle, ja sen jälkeen lähdimme juomaan teetä metsäpuron varteen ja samalla puroa kuvaamaan.
Kaupan herkkupatongit oikein pöydän ääressä nautittuna tekivät tästä retkestä oikean luksusretken. Enpä muista milloin viimeksi olisin pöydän ääressä retkieväitä syönyt. Ruoppakönkäällä ei ole tulipaikkaa, joten jos täällä haluaa evästellä, pitää ottaa mukaan hetivalmiit eväät. Ja roskat tietenkin viedään mukanaan pois. Alue on myös kansallispuistoa ja siten luonnonsuojelualuetta.
Järvi oli peilityyni ja maisema todella hieno. Toissavuoden elokuussa kävimme täällä uimassa, Laura Pahikkojärvessä ja minä Ruoppajärvessä. Siitä on muisto täällä.
Patonkien jälkeen huomasimme, että seuraava seurue taisi olla jo pöytää vailla, joten pakkasimme roskat reppuun ja jatkoimme matkaamme kohti kohisevaa puroa. Sen rannalta löytyi hyvä paikka termarissa odottavien jälkkäriteiden juomiseen.
Teehetken aikana aurinko alkoi kunnolla paistaa.
Nämä ovat niitä aikoja vuodesta kun ei meinaa retkiaamuna mitenkään tietää, mitä laittaisi päälle. Onko ulkona syksy vai talvi, lämmin vai kylmä? Aamulla oli vain pari astetta lämmintä, mutta retkellä on tapana tulla lämmin. Itse pidän ennemmin kuumuudesta kuin paleltumisesta, joten laitan mieluummin liikaa kuin liian vähän vaatetta päälle. Tälläkin kertaa olin pakannut takin alle monta pitkähihaista päällekkäin. Valinta osui tuurilla nappiin.
Teenjuonnin ohella harjoittelimme valokuvausta joella. Sekunnin valotusaika, mutta ISO sekä aukko niin pieniksi kuin mahdollista, niin saatiin liikkuvaan veteen kauniin usvainen efekti.
Näiden utuvesikuvien ottaminen on yhtä koukuttavaa kuin revontulikuvaus. Oikeiden asetusten lisäksi on tärkeää käyttää jalustaa ja itselaukaisinta, muutoin kuvat tärähtävät.
Ruoppakönkäällä on myös ihanan näköisiä jäkäliä ja sammalia. Siellä on oikeaa peikkometsän tunnelmaa. Onneksi alue on kansallispuistoa, niin ei tarvitse pelätä että hakkuut vievät sen jonain päivänä mennessään.
Retken jälkeen päätettiin vielä ajaa Leville kahville. Poron portilla oli onneksi hyvin tilaa, ei tarvinnut juoda kahviaan koronan pelossa henkeään pidätellen. Suuremman lomalaisseurueen saapuessa lähdimme suosiolla alta pois.
Oli hyvä päivä! Ensi viikolle ennusteet lupaavatkin sitten jo lunta.
Saari avaruudessa 