Viime päivinä meillä on ollut mahdollisuus käydä lounastelemassa nuotiopaikalla yhdessä. Monena päivänä olemme ottaneet tuosta mahdollisuudesta ilon irti, pakanneet makkarat ja sinapit eväskoriin ja suunnanneet tulipaikalle joen rantaan. On ollut aivan upeita, aurinkoisia päiviä. Lumi on sulanut kohisten. Koivut ovat vielä paljaita, ihana nähdä kun ne pian puhkeavat lehteen. Kevään valo ja lähestyvä yöttömän yön aika … More Nuotiolounaita
Lumet ovat vihdoin alkaneet sulaa, ja ilokseni sain huomata, että talon nurkalla metsässä kasvaa riidenliekoja oikein kunnon tuuheana mattona. Riidenlieko eli harakanvarvas on mielestäni ihan mahottoman kaunis kasvi. Se on ikivihreä, ja sen vihreys on kauneinta mahdollista vihreyttä ainakin omiin silmiini. Riidenlieko on hauska myös koskettaa. Nappasin yhden varren riidenliekoja mukaani, kun olimme mieheni kanssa … More Harakanvarpaita
Tulipa mieleeni, että eteisen ovi oli vähän tyhjän näköinen. Kypsyttelin ajatusta hetken aikaa ja sitten alkoi syntyä päätöksiä. Olin saanut vanhemmiltani tuliaisina piirtoheittimen, toiveideni mukaisesti, ja tuumin, että nyt olisi sen aika debytoida. Valitsimme netistä sopivan kuvan ja taideteos syntyi helposti. Tulostin netistä valitun kuvan paperille. Minulla ei ollut piirtoheitinkalvoja, joten leikkasin muovitaskukansiosta yhden taskun … More Kallomaalaus ja sarvivalaisin
Tämä on ensimmäinen kerta koskaan elämässäni, kun koen olevani jotain muutakin kuin salolainen. Karigasniemellä en kokenut olevani karigasniemeläinen tai utsjokinen, enkä Kittilässä koskaan kokenut olevani kittiläläinen. Viime viikolla jotain tapahtui, en tiedä miksi, mutta minä aloin tuntea itseni ehkä piirun verran sodankyläläiseksi. Kittilän kunta ei koskaan tuntunut kodilta, vaikka rakastinkin suuresti sitä yhtä tiettyä taloa … More ”Kevät jo keijaili ilmassa”
Tallottiin Moskun kanssa metsään puolen kilometrin lumikenkäreitti. Ei ollut ihan helppo ensimmäinen kierros, lumikengät upposivat noin puoleen väliin hankea, mutta sittenkin lumi nousi polveen saakka. Nyt reitti on jo polettunut ja siinä on helppo kävellä. Tänä aamuna oli ihana sää nauttia lumisesta metsästä. Hiiripöllö lehahti kuin nuoli päidemme yläpuolelta. Sillä oli suuntana lintulautamme, en jäänyt … More Sunnuntai
Viime viikonlopun reissu Luostolle (juttu Retkipaikassa) johti siihen, että en voinut muuta kuin ostaa itselleni ikiomat lumikengät. Tänään ne tulivat postissa. Hintavertailu kannatti. Samat lumikengät maksoivat yhdellä nettisivulla 240 euroa, toisella 160. Hinta on silti sen verran kova, että syytä on olla kestävät. Lähdin perjantaina töiden jälkeen testaamaan kenkiä Ahvenjoen jäälle. Mosku tuli kaveriksi sillä … More Lumikengät
Viime viikonloppuna avasimme terassikauden täällä Sodankylässä. Terassikausi meidän malliin, eli istuttiin pihalla nauttimassa kevätsäästä tulistelun merkeissä Essin kanssa. Taisi meillä siinä nakkien kyytipoikana yksi olutkin olla. Tulipaikkaa ei vielä ollut, eli alun alkajaisiksi sellainen piti luoda. Silmäilimme Essin kanssa missä kohtaa olisi nuotiolle paras paikka. Joen rannalta löytyi juuri sopiva lovi koivujen lomasta, mahdollisimman läheltä … More Nuotiopaikka
Minulla on nyt työhuone, joka ei ole mitään muuta kuin minun työhuoneeni. Se ei ole vierashuone, se ei ole varastohuone, se ei ole olohuone. Se on minun työhuoneeni. Keltainen lipasto on talon peruja, samoin ruskea sohva. Keltainen seinäkaappi on vanha kirpparilöytö Salosta, sen päällä vilkuttaa maneki neko -kissa. Ikkunassa on siskon tekemä unisieppari jossa on … More Kurkkaus työhuoneeseen
Nyt se on oma. Metsä, maa, joenranta pitkän matkaa. Hiljattain ilman välittäjää tehtyjen talokauppojen jälkeen maakauppa tuntui jo kuin leikiltä. Olin niin ylpeä itsestäni, kun olin onnistunut itse kirjoittamaan monisivuisen kauppakirjan, josta kaupanvahvistajalla ei ollut juurikaan huomautettavaa. Kiinteistökauppaan liittyy mahottomasti kalliita kuluja, varsinkin, kun joutuu ottamaan lainaa ja maksamaan pankille sitä, tätä ja tuota. Lisämaa … More Maan arvo
Maalatessa tulee mietittyä monenlaista. Tänään jostain ajatusteni romukopasta kumpusi pohdinto siitä, kuinka pitkälle olen päässyt. Enkä nyt tarkoita fyysisesti, vaikka asunkin linnuntietä 800 kilometrin päässä lapsuudenkodistani. Tarkoitan viimeistä 10 vuotta. Kun olin 18, olin tyhmä ja eksyksissä ja sokea koko asialle. En tuntenut itseäni, en osannut kuunnella itseäni enkä halunnut pysähtyä miettimään mitään, menin vain. … More Koti
Saari avaruudessa 