Viime päivinä on nähty kaamoksen värejä. Kuukauden meitä peittänyt pilviverho on poissa ja taivas on nyt kirkas, minkä ansiosta pakkastakin on 15 astetta. Ounasjoen pinta jäätyä jytkähti yhdessä yössä. Kuukin näyttäytyi eilen ensimmäistä kertaa aikoihin. Auringon laskiessa sen vastapuolelle taivaankantta nousee sinipurppura väri. Kas näin: Kun taas samaan aikaan läntinen taivas näyttää tältä: Tänään tuli … More Tunnelmia illoista
Ilma on ollut suhmurainen jo monta päivää. Tai ehkä jo monta viikkoa? En muista enää. Eilen hämärän laskeutuessa lähdimme päivän päätteeksi taas Sauvulle. Huomasimme lähellä kylän keskustaa porotokan metsässä. Olemme nähneet poroja omalla kylällämme vain hyvin harvoin. Syväjärvellä oli täysi syksy. Sumupilvi oli laskeutumassa maailman ylle yhtä aikaa hämärän kanssa. Maailma oli täysin hiljainen. Ei … More Vaahtokarkkiretkellä Sauvulla
Päätimme etelästä saapuneen ystäväni Essin kanssa valloittaa yhden läheisistä vaaroista. Lukemattomat kerrat olin katsellut tuota vaaraa tieltä käsin ja miettinyt, että tuonne voisi joskus mennä. Se aika koitti tällä viikolla. Kävelimme tietä jonkin matkaa, ja hiekkamontun takaa poikkesimme metsään. Jo aivan muutaman askeleen jälkeen, ennen kuin olimme varsinaisesti edes vaaran rinteillä, aukeni näin kaunis näkymä. … More Iltakävely läheisellä vaaralla
Tänään piti vähän päästä tuulettamaan päätä ja ajatuksia. Kun sain työt pakettiin ja mieheni oli lenkittänyt Moskun, käynnistimme auton ja kurvailimme Raattaman kautta Pallastuntureita katsomaan. Iltarusko oli kauneimmillaan kun saavuimme paikalle. Minulla oli jo kelkkatakki päällä ja mieskin totesi, että sen verran on vilakka, että hänkin taitaa kaivaa Sinisalonsa taas kesän jälkeen esille. Oja oli … More Iltakävelyllä Pallaksella
Lokakuun aamuille ei näytä mikään vetävän vertoja. Onneksi on aktiivinen porokoira talossa, joka varmistaa, että joka aamu ollaan aikaisin jalkeilla, niin eivät mene aamun kauneimmat hetket sivu suun. Eilen illalla oli uskomaton revontuliesitys, jota en kertakaikkiaan jaksanut valokuvata. Nyt kaduttaa. Aamulla maa oli kuurassa. Menimme Moskun kanssa pihalle aamulla, kun isäntä vielä torkkui raskaan työviikon … More Aamukahvi ulkona
Muutin pohjoiseen syksyllä, ja ehkä siksi syksy saa minut aina mietteliääksi. Kävellessäni metsässä muistelen usein mielessäni asioita, jotka johtivat lopulta siihen, että olen nyt tässä. Niin tälläkin kertaa. Muutosta on nyt kaksi vuotta. Katunut en ole koskaan. Täällä on niin hyvä. Syksyisin ajatellessani tapahtumien kulkua tunnenkin suurta kiitollisuutta. Aluksihan olin varma, että muutan Norjaan. On … More Ajatuksia metsäretkellä
Syksy on vuodenajoista väkevin. Muut vuodenajat tulla köröttelevät pikkuhiljaa, ilman draamaa. Vuodenajan vaihtuminen toiseen on niin hidasta ja salamyhkäistä, että edellistä tai tulevaa ei huomaa kaivata. Ainoastaan syksy pystyy alkamaan täysin yhtäkkiä. Viime viikolla se alkoi. Heti heinäkuun taittuessa elokuuhun tunsin sen ilmassa, ja nyt se alkaa olla jo täysissä voimissaan. Vain muutama viikko sitten … More Iltakävelyllä pihamaalla
Mies tuossa yhtenä iltana ehdotti, notta että mentäiskö hillaan. Siinä sitten hetken tuumasimme, että mikä olisi sellainen paikka, jota aasialaiset ammattipoimijat eivät olisi jo löytäneet. Päätimme pelata varman päälle ja laskea kanootin vesille. Soudimme toiselle puolen jokea, jossa on suuri, ehkä jopa loputon suo, jonne ei autolla pääse lähimainkaan. Ehtipä joenylitysmatkalla pari turistiakin tulla meitä … More Hillassa
Viime päivinä on ollut hienoja myrskyjä. Toissayönä myrsky riehui talon päällä niin, että eräs aivan liki lyönyt salama sai minut nauramaan ihmetyksestä ja ihastuksesta keskellä yötä. Koira ei onneksi pelkää ukkosta, ja mies ei siihen edes herännyt. Nousin ylös ihailemaan myrskyä joella. Olohuoneen ikkunasta käsin tosin, en viitsinyt ulos mennä. Onneksi kissakin oli kotona saunassa, … More Kalajuttuja
Muksuna olin kova likka onkimaan. Matkustaessamme joka ikinen kesäviikonloppu Houtskarin Mossalaan, kaivoin ongen esille monta kertaa matkan aikana, jos oli tiedossa, että lossia joudutaan hetkenkin odottamaan. Lossirannoista saikin aina hyvin kalaa jopa puunvarresta tehdyllä mato-ongella. Syvissä vesissä kalojen mustat siluetit erottuivat mustina synkän tummanvihreässä maailmassa, kun kurkotin laiturilta katsomaan. Varsinkin Korppoosta lähtevän ”pitkän lossin” laiturilta … More Onkimassa
Saari avaruudessa 