Ilma on ollut suhmurainen jo monta päivää. Tai ehkä jo monta viikkoa? En muista enää.
Eilen hämärän laskeutuessa lähdimme päivän päätteeksi taas Sauvulle. Huomasimme lähellä kylän keskustaa porotokan metsässä. Olemme nähneet poroja omalla kylällämme vain hyvin harvoin.
Syväjärvellä oli täysi syksy. Sumupilvi oli laskeutumassa maailman ylle yhtä aikaa hämärän kanssa.
Maailma oli täysin hiljainen. Ei ääntäkään metsästä. Ei yhtäkään ohi ajavaa autoa. Ei lintuja, ei poron kellon kilkatusta.
Sytytimme nuotion, niin saimme kuunnella tulen ääniä.
Mies ei ollut koskaan maistanut paahdettuja vaahtokarkkeja. Hyvin upposi heti ensimaistamalla: paahdetut vaahtokarkit ovat herkkua.
Minulla syttyi vaahtokarkki palamaan parikin kertaa, mutta sain ne sammumaan ja ihan hyviltä ne pikkasen kärähtäneinäkin maistuivat. Ei kai kukaan oikeasti jaksa mitään hiillosta odotella?
Pikku-Oonaa touhu epäilytti sen verran, että häneltä tämä makuelämys jäi vielä maistamatta. Oona tosin kunnostautui ottamalla valokuvia: muun muassa laiturikuva on hänen ottamansa. Minun ja jalustan pienellä avustuksella.
Saari avaruudessa 