Joskus elämässä tulee vastaan sellaisia hetkiä, että ei voi kuin huokaista syvään ja miettiä, kuinka ihmeessä sitä on näinkin upeaan paikkaan ja tilanteeseen ajautunut. Minulle yksi näistä hetkistä tuli eilen, kun sain nauttia Lapin avaruudesta, upeasta syyssäästä ja mykistävän hienoista maisemista hyvässä seurassa Pohjois-Sodankylässä. Taisin jossain vaiheessa päivää todeta, etten olisi muutama vuosi sitten osannut edes haaveilla mistään tällaisesta.
Olin lupautunut mieheni kanssa valokuvauksiin, joissa otettiin kuvia Pohjois-Sodankylän matkailuyhdistykselle, Visit Sompiolle. En siis ollut itse kuvaamassa, vaan olin mukana kuvissa.
Tapasimme seurueemme kanssa Vuotsossa aamulla. Siitä lähdimme venerantaan, josta suuntasimme Vuotson kanavan laineille kohti Lokan tekoallasta. Matkan varrella pysähtelimme kuvaajan valitsemissa paikoissa valokuvaamassa erilaisia aktiviteetteja, joita Sompiossa voi ja kannattaa syksyisin tehdä.
Seurueemme pakkautui suuren tavaramäärän kanssa kahteen jokiveneeseen, joita paikalliset kuskit ohjasivat. Päällemme saimme superlämpimät haalarit ja se olikin onni, sillä vaikka olin pukeutunut pakkasyön jälkeen jo muutenkin lämpimästi, olisi minun tullut kylmä ilman haalaria. Syysaamu oli raikas ja jokivene kyyditsi meitä niin vauhdikkaasti, että viima olisi kylmettänyt liian kevyesti pukeutuneen matkalaisen.
Vuotson kanavan maisemat olivat minulle uusia, olin nähnyt niitä aiemmin vain Vuotson kylän sillalta. Kanavaa pitkin oli mielenkiintoista veneillä, maisemat olivat todella kauniit. Ei mennyt kauaakaan, ennen kuin näköpiirissä olivat Nattastunturit sekä Mutenian kylän rakennukset. Mutenialta Nattasille aukeava maisema tuli yllätyksenä: olin odottanutkin maiseman olevan hieno, mutta en olisi voinut kuvitellakaan, kuinka hieno se sitten lopulta olikaan. Tunsin oloni todella etuoikeutetuksi, sillä sen verran osaan aprikoida, että kovin moni Lapin-matkaaja tuskin on tätä maisemaa eläessään nähnyt. Jos porhaltaa nelostietä pohjoiseen, tai vaikka poikkeaisi Pyhä-Nattasen huipullekin, ei tästä maisemasta saa pienintäkään aavistusta.
Mutenia
Sää oli täydellinen: tuuleton, syksyisen raikas ja aurinkoinen. Vesi oli monin paikoin tyyni. Näimme joutsenia ja merikotkia, ja katselimme vedessä hyppiviä kaloja. Pysähdyimme eräälle hiekkarannalle tietenkin myös lepäämään ja evästelemään. Miehet loihtivat nuotiolla nokipannukahvit, ja herkuttelimme myös muutamalla komealla siialla ja muilla eväillä.
Retki Muteniaan oli jo pitkään poltellut mieltäni, mutta en ollut tullut sinne itse lähteneeksi, koska olen kuullut, että kylään johtava tie on huonokuntoinen ja vieläpä puomitettu. Läheltä kulkee kelkkareitti, mutta sinne saakka emme ole vielä näinä talvina kerenneet. Olikin hienoa päästä kokemaan Mutenia nyt laineilta käsin, mitä upeimpana syyspäivänä, jokiveneiden komeasta kyydistä nauttien. Ja itse Mutenian sijaan loppujen lopuksi mykistävin olikin kylältä avartuva näköala. Mutenian kylä taitaa olla koko Lapin kauneimmalla paikalla.
Matkan aikana pohdimme myös alueen menneisyyttä ja kertasimme tekoaltaan vaiheita; kuinka maat oli joko lunastettu tai pakkolunastettu, ja kuinka ihmiset joutuivat evakkoon omista kodeistaan veden tieltä. Vatsanpohjaa kouraisi ajatella, että veneemme alapuolella, tumman ja sakean veden syövereissä saattoi hyvinkin olla kokonaisia rakennuksia.
Vinkki! Jos ja kun aiot vaellukselle UK-puistoon, niin harkitse ihmeessä tätä reittivaihtoehtoa. Purnumukan mökki- ja poropalvelut (joiden kyydissä mekin olimme) kyyditsee sinut Vuotsosta vaikka Luiron latvoille saakka, mistä voit aloittaa vaelluksesi UK-puistossa. Autosi ajetaan sinua vastaan Saariselälle, ja venematkan aikana voit vielä lepäillä ja siinä samassa kokea nämä mielettömät maisemat sekä paljon enemmänkin – mehän veneilimme vain Muteniaan saakka.
Kiitos Visit Sompiolle, veneretken järjestäneelle Purnumukan mökki- ja poropalveluille sekä Kota Collectivelle mainiosta päivästä!
Saari avaruudessa 