Saari avaruudessa

Aiemmin minulla ei juurikaan ollut kykyjä tarkkailla omaa päänsisäistä ajatus- ja tunneliikennettäni. Hahmotin lähinnä vain ulkopuolisen maailman ja sen tapahtumat, mutta tunnelma pääkopassa oli kaoottinen.

Etenkin negatiivisten tunteiden, kuten vaikkapa pettymyksen, suuttumuksen, inhon tai katkeruuden tunteita vain tuli – en tullut ajatelleeksi, mistä ne todellisesti juonsivat juurensa, enkä ainakaan ajatellut, että minä itse olisin niille jotain voinut tehdä.

Pidin siis muuta maailmaa syyllisenä arjessa kokemiini negatiivisiin tunteisiin.

Joitakin vuosia sitten luin muutamia hyvin mielenkiintoisia kirjoja, joita enää en kaikkia edes muista, mutta ne saivat minut kääntämään katseeni oman pääni sisälle. Hiljalleen aloin erottaa, mitä reaktioita minussa saivat aikaan oma mieleni, oma egoni sekä oma sisäinen ääneni. Näistä kaksi ensimmäistä ovat nähdäkseni vastuussa käytännössä kaikista arjen negatiivisista tuntemuksista, joskin mieli sentään osaa välillä myös iloita.

Egon toiminta on mielestäni kaikkein myrkyllisintä, mutta myös helpointa tunnistaa. Egon takana on aina pelko. Pelko tosin voi johtua monesta muustakin asiasta kuin egosta.

Ego on meissä se, joka pelkää, että tulemme loukatuksi, nöyryytetyksi, korvatuksi, voitetuksi tai ylipäänsä että joku saattaisi olla parempi, menestyneempi tai tärkeämpi kuin me. Koska egomme pelkää niin monia asioita, se tekee meidät epävarmaksi ja tämä saattaa johtaa siihen, että valitsemme käyttäytyä uhmakkaasti toisia kohtaan ja myrkytämme jatkuvasti omaa mieltämme epävarmuudella (mikä saattaa tehdä meistä entistä uhmakkaampia).

Egolla on hyvin arkisissa tilanteissa tapana herätellä esimerkiksi katkeruuden tai vahingonilon tunteita ja silkkaa ilkeyttä. Saatamme herkästi ajatella esimerkiksi, että jonkun toisen menestys olisi meiltä pois, tai että ollaksemme ihailtuja meidän pitää olla näyttävästi menestyneitä – näissä ajatuksissa puhuu ego.

Egon toiminta on sentään jollakin lailla aina johdonmukaista, ja siksi se on helppo tunnistaa ja halutessaan egon ääntä voi opetella vaimentamaan. Mieli sen sijaan on hankalampi tapaus.

Mielellä ei ole logiikkaa, eikä mieli ole samalla tavoin ennustettavissa kuin ego. Mieli heittelehtii hetkestä ja päivästä toiseen ja saattaa lukemattomista eri tekijöistä riippuen muuttua koska vain. Mieli on päässämme kaaoksen aiheuttaja: se hermostuu, murehtii, innostuu, kyllästyy, iloitsee, nauttii, suree ja sillä on odotuksia, jotka lunastamatta jäädessään saavat mielen pettymään.

Mieli saattaa uskotella meille itsellemmekin itsestämme asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Ollakseen hyvä, mieli vaatii jatkuvaa ravintoa: saavutuksia, onnistumisia, hankintoja, hyväksyntää. Ilman näitä mieli harmistuu, ja joka tapauksessa se saattaa tylsistyä. Mielikin voi pelätä, esimerkiksi yksin jäämistä tai sairastumista. Ego ja mieli yhdessä ovat omiaan synnyttämään omistuksenhalua, takertumista ja ahneutta.

Mieli voi toki monestikin olla myös hauska kaveri, saaden meidät tuntemaan esimerkiksi iloa, onnistumista ja innostusta. Suuria päätöksiä ei kuitenkaan kannattaisi mielen perusteella tehdä, koska ikinähän ei tiedä, milloin mieli muuttuu.

Mieli ja ego ovat jokapäiväisessä elämässämme läsnä aina kun olemme hereillä. On kuitenkin kolmaskin tekijä: sisäinen ääni. Tämä on se, jota itse pyrin kuuntelemaan ja voimistamaan systemaattisesti.

Sisäinen ääni ei huuda täyttä huutoa, kuten mieli ja ego herkästi tekevät. Sisäinen ääni ei loukkaannu eikä vaadi, se ei ole dramaattinen eikä aiheuta suurta kuohuntaa. Sisäinen ääni saattaa olla vain sekunnin murto-osan kestävä tunne, intuitio, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan, jos huomaamme ja uskallamme ottaa kopin sen sanomisista. Usein se ohjaa meitä ilman, että edes tiedostamme sitä.

Myös sisäinen ääni voi siis olla se, joka meitä elämässä ja arjessa ohjaa. Se kertoo, mitkä päätökset ovat oikeita ja mitkä vääriä. Olen kuitenkin huomannut, että sisäisen äänen voimistaminen varsinkin suuria päätöksiä tehdessä vaatii ajoittain hieman työtä, kuten tarkkaavaisuutta ja rohkeutta, juurikin koska ego ja mieli ovat niin paljon äänekkäämpiä ja ego koittaa myös pelotella meitä.

Sisäinen ääni ei pelkää, päin vastoin se kehottaa meitä tekemään rohkeitakin päätöksiä silloin, kun onnellisuutemme olisi niiden takana. Se luottaa ja tietää, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin. Sisäistä ääntämme kuunnellessamme ja seuratessamme olemme tosia itsellemme välittämättä siitä, mitä joku muu valinnoistamme saattaisi ajatella. Sisäinen ääni ei myöskään ole ailahtelevainen, vaan vakaa. Joskus käy elämässä esimerkiksi niin, että sisäinen ääni on aiemmin yrittänyt kertoa meille jotain, mutta olemme sivuuttaneet sen – ja vuosia, vuosia myöhemmin saamme huomata, että ääni oli oikeassa.

Olen tehnyt tuttavuutta oman egoni, oman mieleni ja oman sisäisen ääneni kanssa nyt neljän vuoden ajan. Olen alkanut hahmottaa, mitä tuntemuksia egoni saa minussa tyypillisimmin aikaan ja minkälaisissa tilanteissa ne tulevat. Olen oppinut myös tunnistamaan joitakin mielelleni tyypillisiä ailahtelevaisuuksia ja suhtautumaan niihin. Sisäistä ääntäni pyrin vahvistamaan antamalla sille aina painoarvoa, kun se jotain viestii.

Egoon, mieleen ja sisäiseen ääneen tutustuminen on työlästä, mutta palkitsevaa. Oma tavoitteeni ei tällä hetkellä ole oppia hallitsemaan pään ajatus- ja tunneliikennettä mitenkään täydellisyyteen saakka, vaan ennemminkin haluan harjoitella tunnistamaan nämän kolmen eri tekijän kädenjäljet ja käsittelemään niiden aikaansaannoksia.

Etenkin egon aiheuttamien tuntemusten tunnistaminen on tuntunut palkitsevalta, koska se on järjestelmällisesti myös johtanut syntymässä olleiden negatiivisten tunteiden laimenemiseen. Ikävä tunne on siis useina kertoina jäänyt leimahtamatta täyteen mittaansa, koska olen oppinut tunnistamaan sen egon tekosiksi ajoissa.

Olen alkanut nähdä, että kaikki negatiiviset tuntemukset ovat lähtöisin pääni sisästä, eikä ulkomaailma ole niistä vastuussa – ja siten myös tiedän, että minulla itselläni on avaimet ja kaikki tarvittava voima näiden tunteiden käsittelyyn ja tarvittaessa vaimentamiseen, jolloin ilo ja ennen kaikkea sisäinen ääni saavat enemmän tilaa elämässä, ja päässä vallitsee kaaoksen sijaan enenevissä määrin rauha.