Viimeisten kahden viikon aikana on luontoon hiipinyt monta talven merkkiä. Ruska alkaa olla takana päin, ainakin meidän metsässämme ovat koivut jo lehdistä täysin paljaat. Haavat pitävät vielä lehdistään kiinni, ja naapureiden pihoilla kasvavat komeat haavikot tuovat hienosti väriä meidänkin maisemaamme.
Lintulaudalle on kuhina palannut. Yhtenä päivänä näin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen silmäkulmassani ruosteenpunaisen leimahduksen, ja juoksin äkkiä viemään pähkinöitä lintulaudalle. Siitä päivästä lähtien ovat kuukkelit, kuten myös närhet, järripeipot ja viherpeipot käyneet taas aamusta iltaan lintulaudalla.
Uintikautta koitan jatkaa mahdollisimman pitkään. Joki on vuolas ja syvä, uiminen on helppoa kunhan ei anna kylmän haitata. En lämmitä saunaa, enkä aina mene suihkuunkaan uinnin jälkeen, vaan annan päivän hikien ja likojen huuhtoutua jokiveteen. Vedestä pois noustessani kehon valtaa ihana lämpö, joka jatkuu pitkälle iltaan. Uinnin jälkeisen hyvän olon ja lämmön kanssa on mukava käpertyä sohvalle päivän töiden päätteeksi.
Eilen saimme pihalla monenlaista aikaiseksi. Jatkoimme räystäslaudoitusprojektia, joka on meillä edennyt hissukseen kesän aikana. Talossa ei alun perin ollut räystään alapuolilla laudoitusta, mikä oli melko epäsiistin näköistä. Nyt paikoillaan olevat, uudet, valkoiset laudat näyttävät hyvältä. Projekti jatkuu ensi kesänä, mutta kuisteilla on nyt valmista.
Polttelimme pois myös pajuja, joita kaadoin ja kokosin läjiin aiemmin kesällä. Oksien polttaminen on jotenkin todella hypnoottista ja tyydyttävää puuhaa. Istuimme ja katselimme, kun suuri liekki sykki kuin sydän syödessään ahnaasti paksuja pajunvitsoja.
Mies veti vesakkoterällä vatukon alas ja kaatoi metsästä pienempiä, pystyyn kuolleita koivuja.
Olemme pian asuneet täällä kaksi vuotta, ja paikka alkaa erehdyttävästi jo muistuttaa ihmisasutusta.
Tänään varmaan mennään laavulle lounastamaan. Minulla on myös työn alla yksi porotaulu, jonka kanssa lähdin kokeilemaan vähän uutta tyyliä. Poron muotoutuminen hyvännäköiseksi on ollut hieman kokeilevaa ja hapuilevaa, mutta eilen lopultakin sain langan päästä kiinni ja ymmärsin, millaisen siitä haluan tehdä. Viimeistelen taulun tämän viikonlopun aikana, minkä jälkeen se lähtee Pyhätunturille muuan majoitusiglun seinää koristamaan.
Pakkasta on ollut jo monena yönä, nytkin aamulla oli -8 astetta. Revontuliakin on ollut, mutta en ole tullut niitä menneeksi katsomaan kuin yhtenä iltana tuohon pihalle. Syyskuu on ollut kirkas ja kuulas verrattuna viimevuotiseen. Tuntuu hyvältä, kun aurinko on saanut paistaa kirkkaasti. Jokainen aurinkoinen syyspäivä on plussaa – helmikuun kevätaurinko lähenee, ja väliin jäävä auringoton aika ei jää niin pitkäksi kuin sateisina syksyinä.
Saari avaruudessa 