Ruskan ensisävyt

Tuuli toi syksyn. Tänään oli syksyn ensimmäinen päivä. Parissa päivässä on ruska hiipinyt maisemaan. Koivujen oksat siellä täällä ovat vetäytyneet keltaiseen, maa muuttuu hiljalleen punaiseksi. Sodankylän avarat ja valoisat metsät alkavat pian kauttaaltaan hehkua ruskan täyteläisissä väreissä. Haapa, horsma, juolukka ja mustikka muuttuvat hiljalleen punaisiksi. Koivut, jotka viime syksynä kärsivät lehtiruosteesta ja tulivat ruskeiksi ilman … More Ruskan ensisävyt

Kuikkapussi – Paulaharju, osa 3

”Vanhoilla erämiehillä, Rieston Jaakoilla ja Korvasen Pettereillä sekä muillakin, oli pyyntöretkillä aina matkassa noitapussi, tuppeensa nyljetty kuikannahka, kuikka. Se oli hyvä kappale. Monet vanhat ampuivat kuikan miltei mieluummin kuin hanhen. He saivat sen nahasta lujan ja komean tupakkapussin, jopa noitapussin. Ja kuikkapussi jo ulkonäöltäänkin oli täysi velho – kiiltävänkirjava kuvatus, jonka peräpuolessa roikkelehti kaksi kuivettunutta … More Kuikkapussi – Paulaharju, osa 3

Paluu Tenolle

Saimme viime viikolla hepulin lähteä viikonlopuksi mökille. Appiukkoni osittain omistama mökki odotti meitä Tenon rinteessä lähellä Nuvvus-Ailigasta. Tarkoitus oli viettää huoletonta mökkiaikaa tekemättä mitään ja samalla tavata vähän ystäviä. Niinpä pakkasimme reput ja ruokakassit ja ajelimme muutaman sata kilometriä pohjoiseen. Kesäyö oli valoisa ja kaunis, se muistutti minua siitä yöstä kun aikoinaan muutimme yhdessä Karigasniemestä … More Paluu Tenolle

Minä ja hilla

Eilen illalla piti lähteä kaupassa käymään. Sitten ajattelin, että poikkean kaupan jälkeen hillasuolla. Sitten ajattelin, että en jaksa käydä kaupassa ollenkaan, ajan vain suolle. Sitten ajattelin, etten jaksa käynnistää autoa ollenkaan, joten päätin lompsia lähisuolle tuon takapihan metsän läpi. Otin mukaani melko optimistisesti 10 litran ämpärin. Sanottakoon, että pienempääkään ei ollut hollilla, mutta toisaalta olin … More Minä ja hilla

Elokuun värejä ja valoja uimarannalla

Vino lämmin valo, pitkät varjot ja hillasoilta kumpuavat valokuvat kertovat Lapin siirtyneen seuraavaan vuodenaikaan. Keskiyön auringon aika on ohi eikä ruska ole vielä alkanut – eletään siis sadonkorjuuta. Elokuun valo on ehkä valoista se tunnelmallisin. Valoa on edelleen paljon, mutta se on erilaista: siinä on tietynlaista haikeutta ja merkkejä siitä, että kesä on hiljalleen loppumassa. Ilta-auringon säteissä … More Elokuun värejä ja valoja uimarannalla

Valintoja

Olen viime vuosina tehnyt elämässäni joitakin valintoja aivan yksinkertaisesti sillä periaatteella, että olen tavoitellut stressin vähentämistä tai ennaltaehkäisyä. Tässä muutamia asioita, joilla olen rakentanut omasta elämästäni mahdollisimman huolettoman ja omannäköisen: sellaisen, ettei minulla ole tarvetta kadehtia kenenkään toisen elämää, vaan voin aidosti olla kiitollinen itselleni siitä, että edes jossain vaiheessa heräsin kuulemaan oman sisäisen ääneni … More Valintoja

Sodankyläntiellä ja Seitajärvellä

Sodankylästä Tanhuaan ja siitä eteenpäin Värriöön ja lopulta Savukoskelle johtava pikkutie on yksi suosikeistani täällä Sompion Lapin alueella, myös koko Lapissa. Tie johtaa käytännössä ei-minnekään, sillä Savuskoskelle pääsee toista kautta isompaakin tietä. Näin ollen tämä Savukosken kunnan alueella maata halkova Sodankyläntie on rauhaisa, pieni ja maisemiltaan erämainen. Tanhuan kylässä tie ylittää myyttisen Luiron, joka laskettelee … More Sodankyläntiellä ja Seitajärvellä

Maisemia Pittiövaaralta

Pittiövaarasta näyttää muodostuneen minulle se lähikohde, jonne tulee palattua uudelleen ja uudelleen. Sinne ei ole kuin vartin ajomatka, ja siellä on helppo kävellä muutaman kilometrin lenkki tosi hienoissa maisemissa. Olen käynyt vaaralla nyt nelisen kertaa, törmäämättä kertaakaan muihin ihmisiin. Viime reissulla löytyi puolivahingossa vaaralle johtava soratie. Ilta-aurinko valaisi Hirviäkurun itäseinämää lämpimin sävyin, mutta kovin lämpimältä … More Maisemia Pittiövaaralta