Maisemia Pittiövaaralta

Pittiövaarasta näyttää muodostuneen minulle se lähikohde, jonne tulee palattua uudelleen ja uudelleen. Sinne ei ole kuin vartin ajomatka, ja siellä on helppo kävellä muutaman kilometrin lenkki tosi hienoissa maisemissa. Olen käynyt vaaralla nyt nelisen kertaa, törmäämättä kertaakaan muihin ihmisiin.

Viime reissulla löytyi puolivahingossa vaaralle johtava soratie. Ilta-aurinko valaisi Hirviäkurun itäseinämää lämpimin sävyin, mutta kovin lämpimältä se ei enää tuntunut.

Tunnistelin horisontista tuttuja muotoja. Sattasvaara näkyi hyvin, samoin vielä minulle vieras Postovaara. Myös mieheni työpaikka, Kevitsan kaivos, oli juuri ja juuri erotettavissa, kun tiesin, millaista maamerkkiä hakea.

Toisessa suunnassa näkyi Sodankylän rakennuksia ja Tähtelän jättiläismäinen lautasantenni. Kaikeksi ihmetykseksi totesin, että jopa Pyhätunturille saakka riitti näkyvyys. Sinne oli Pittiövaaralta linnuntietä tasan 60 kilometriä.

Alla lähempi kuva Pyhästä ja Luostosta. Pyhällä on jotenkin tunnistettava muoto, ja lisäksi silmiä siristellen erottui sen päällä kohoava masto.

Itse Pittiövaaralla oli luonto aloittelemassa ruskaa. Pittiövaaralla kohoaa todella suuria ja paksuja puuvanhuksia. Niitä on ilo katsella, niin erikoisia muotoja ne ovat valinneet kasvaa.

Moni kilpikaarnainen mänty on kasvattanut paksun rungon, joka sitten loppuu kuin veitsellä leikaten. Pohdin, mikä latvan on aikoinaan vaurioittanut – ehkä joku tykkyluminen talvi. Viime talvena käydessäni täällä lumikengillä, ei puissa ollut lunta ollenkaan..

Eilen käväisimme Tankavaarassa. Kullankaivajien mailla tulivat kuukkelit norkoamaan evästä. Heille porisi nuotiolla padassa oma herkku, makaronia, johon sitten ylikypsänä ja kylmänä sekoitellaan joukkoon lihaa. Mutta se mössö ei ollut vielä likikään valmis, joten heille nakeltiin makkaranpaloja.

Kuukkelilla kuulemma ihmeesti pyörivät silmät päässä. Vaikka sinä et näkisi lintua missään, niin sen silmä kyllä jostain puiden kätköistä erottaa, milloin ja minne nakkaa ihmisen käsi makkaranpalan tahi muun herkun.

Tankavaaralla oli maa ollut torstaiaamuna valkoinen. Meille valoi mies tällä viikolla pönttöuunin paikan valmiiksi. Uuni tulee lähiviikkoina, sitten saa talvi alkaa. Minulla on ruskalla vielä pari viikkoa kesälomaakin.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: