Kesäarkea

Kuumuus on jatkunut jo pitkään, ja vaikka työpäivät ovat täynnä tekemistä, heti työajan loputtua tuntuu kuin olisin lomalla. Sää on kaunis päivästä toiseen ja rakastan lämpöä. Eilistä lukuun ottamatta joka päivä on tuullut ainakin sen verran, että sääsket ovat suht hyvin pysyneet pois iholta (kunhan ei ole mennyt metsään tai suolle).

Olen parina yönä yrittänyt nukkua riippumatossa, mutta molempina kertoina olen luovuttanut puolilta öin. Ensimmäisellä kerralla oli aivan liian kuuma – minulla oli liian lämpimät vaatteet ja liian lämmin peitto. Toisella kerralla lämpötila oli sopiva, mutta olin unohtanut korvatulpat, ja koska en kestä mitään ääntä saadakseni unta, oli hyttysten ininäkin liikaa. Koko metsä tuntui inisevän. Olen muuten tullut siihen tulokseen, että 90% sääsken v*ttumaisuudesta johtuu sen ininästä. Jos se ei inisisi, se olisi paljon siedettävämpi. Minun mielestäni ainakin, koska sääsken pistot eivät minulla kutise.

Yksi riippumatossa nukkumisen parhaita asioita on katsella sääskiä, jotka yrittävät päästä iholle mutta eivät pääse. En yleensä ole vahingoniloinen, mutta tässä tapauksessa olen.

Yössä kuului muitakin ääniä. Koira haukkui, sorsat rääkkyivät ylilennollaan, joutsen tuuttasi joen takana suolla ja käki kukkui. Kaiken lisäksi puolilta öin alkoi sataa, enkä ollut laittanut tarppia. En jäänyt sitten katselemaan että miten kova sateesta kehittyy, vaan pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja siirryin sisälle nukkumaan.

Ehkä kolmas kerta toden sanoo?

Työpäivien jälkeen olen käynyt lenkillä, kuten aina. Metsään ei nyt ole menemistä, mutta kylätielläkin maisemat ovat ihanat.

Kesäkukkien aika on nyt parhaimmillaan. Muun muassa raatteet, kullerot  ja ruohokanukat ovat täydessä kukassaan – sekä kaikki tienpiennarten keltaiset, liilat ja siniset kasvit, joita en tunnista.

Hilla on jo aloitellut marjan kyspyttämisen tienposkessa.

Ruohokanukka kukkii meillä pihalla ihan mättäinä.

Lenkin jälkeen käyn rantavedessä snorklaamassa. Snorklatessa pään saa veden alle sääskiltä suojaan, ja lisäksi vedessä tulee vietettyä pidemmän aikaa, kun on mielenkiintoista katseltavaa ja tutkittavaa. Minulla on rannassa kaverina valtava, valtava parvi mutuja. Ne nyppivät ihoani niin että kutittaa, kun kellun vedessä. Eilen parvessa oli myös muutama sormen kokoinen ahven.

Huomisen työpäivän jälkeen alkaa puolentoista viikon loma, ja myös miehen loma alkaa viikonloppuna. Ihanaa! 

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: