Kotiseututuokio, osa 4: Toijanjoki

Kiskossa, Toijan kylän tuntumassa, virtaa Toijanjoki. Pienen matkaa kylän ulkopuolella, pienten sorateiden varrella keskellä maaseutua, on koski- ja patoalue, joka on todella vaikuttava näky. Tämä paikka, jolla ei kartalla ainakaan ole edes nimeä (vai onko se Sahankulma?) oli yksi hienoimmista Salon-reissulla näkemistämme kohteista. Osuimme paikalle varmaankin parhaaseen mahdolliseen aikaan, kun Toijan- eli Mommolanjoki virtasi vuolaana … More Kotiseututuokio, osa 4: Toijanjoki

Kotiseututuokio, osa 3: Salaisten Uhrilähde

Jos nykypäivänä näkisin tienposkessa viitan ”Uhrilähde”, kurvaisin siitä paikasta sitä katsomaan. Salon Salaisissa olevasta Uhrilähde-viitasta olen kuitenkin joskus painellut ohi korvaa lotkauttamatta. Siihen asiaan tuli korjaus nyt, kun isäni otti lomani aikana puheeksi, että siellä sellainen on. Yhtenä iltana lähdimme sitten mieheni kanssa Salaisiin ajelemaan ja Uhrilähdettä etsimään. Löysimme tienviitan kuvaillusta paikasta, ja jätimme auton … More Kotiseututuokio, osa 3: Salaisten Uhrilähde

Merellä nousi sumu

Täällä Sodankylässä meri on kaukana, joten kun käyn etelässä, haluan aina ehdottomasti päästä myös meren äärelle. Ennemminhän minä merenrantapärskeistä olen kotoisin, kuin tuntureilta. Viime etelänreissulla kolmen päivän matka siskon luo Kökariin peruuntui harmillisesti viime hetkillä. Tilanteen pelasti paras ystäväni, joka kutsui viettämään mökkiviikonloppua Kasnäsiin. Meillä on ollut tapana viettää siellä mökillä vaput, ja nytkin osuimme … More Merellä nousi sumu

Kotiseututuokio, osa 2: sukellus Suur-Saloon

Minun identiteettini on aikuisiällä, etenkin Lappiin muuttettuani, pohjannut vahvasti kotiseutuuni. Miellän itseni ja olemassaoloni sitä kautta, mistä olen, ja myös muissa ihmisissä heidän kotipaikkakuntansa kiinnostaa minua enemmän kuin vaikkapa työ tai koulutus. Olen mielessäni alkanut antaa suurta arvoa juurilleni ja kuntarajoille – Sodankylä ja Salo ovat minulle erityisen rakkaita. Koen nykyään ne molemmat kodeiksi, ja … More Kotiseututuokio, osa 2: sukellus Suur-Saloon

Kotiseututuokio, osa 1: Lammaskoski, Pertteli

Lähelle nähdäkseen on mentävä kauas, sanotaan. Se ei juuri enempää voisi pitää paikkaansa. Vietimme viimeiset puolitoista viikkoa Etelä-Suomessa, lähinnä Salossa. Kotikonnuillani. Kolmen päivän keikka Ahvenanmaalle peruuntui yllättäen, joten retkeilimme monta päivää Kökarin sijaan Salon alueella. Oikeastaan vasta nyt ymmärrän, kuinka paljon nykyinen työni Retkipaikassa on muuttanut elämääni viime vuosina. Karttojen tutkimisesta ja tutkimusretkistä on tullut … More Kotiseututuokio, osa 1: Lammaskoski, Pertteli

Kirkas Kyläjoki

Sain aamupäivällä tuttavalta vinkin, että Kyläjoki on ainakin sillan kohdalta sula ja maisema siinä kaunis. Päätin illalla poiketa siellä katsomassa. Sula ja kaunis tosiaan oli, ja kovasti soliseva. Joki intoutuu sillan alla pikkiriikkiseksi koskeksi, ja solina saa puusillasta kaikua. Voi luoja kuinka minun alkoi tehdä mieli uimaan. Varsinkin kun en taaskaan ollut tajunnut, ettei ulkona … More Kirkas Kyläjoki

Viimeinkin: Kumputunturi

Kumputunturi on ollut kohdelistallani oikeastaan siitä saakka, kun muutimme aikanaan Kittilään. Jotenkin siellä ei vain ole tullut käytyä ennen kuin nyt. Kumputunturin jyrkkä ja erikoinen, yksinäinen siluetti on komea näky keskellä erämaata. Kun ajaa Kittilä-Sodankylätietä, voi sen nähdä vilaukselta, jos osaa juuri oikeassa kohdassa katsoa oikeaan suuntaan. Paremmin tunturin näkee sen lähellä olevasta Jeesiöjärven kylästä, … More Viimeinkin: Kumputunturi

Kesäkuvia

Löysin eilen puolivahingossa viime kesänä tekemäni videon, jossa olin kuvannut kotimetsän sateista luontoa ja veden liikkeitä lähteestä ja sateesta metsän halki purona jokeen. Katsoin tuota videota lähes epäuskoisena: voiko tosiaan maailma näyttää pian taas tuolta? Tämähän on paratiisi! Siitä innostuneena hain muitakin kesäisiä kuvia kotoa. Vaikka pitäisi elää hetkessä, niin tähän aikaan vuodesta kevään ja … More Kesäkuvia

Kissa puussa

Kissasta on kevään myötä tullut ihan hassu. Kun olen pihalla, kissa juoksee muka minua karkuun häntä ja selkä kaarella, karvat paksussa pörhössä ja kääntyy välillä katsomaan, jos sattuisin vaikka jahtaamaan häntä. Kun olen sopivan lähellä, kissa syöksyy puuhun kuin nuoli. Siellä se aikansa tasapainoilee ja kiertää puunrunkoa. Välillä se lähtee oksan kärkeä kohti ja koittaa … More Kissa puussa

Työkaveri

Minä kun teen kotoa käsin etätöitä, ei minulla ole paljon työkavereita kenen kanssa vaihtaa kuulumisia kahvitauoilla. Mutta yksi työkaveri on, joka on aina paikalla ja seurana, vaikka lähinnä vain nukkuukin maha aurinkoon päin ja välillä vaihtaa asentoa tai venyttelee. Kissa nimittäin. Kissa yleensä nukkuu sohvan selkänojalla, koska se on hyvä paikka. Siitä näkee hyvin ja … More Työkaveri