Onnellisen lorvailun puolesta: alustus ja osa 1

Kirjoitin jokin aika sitten lorvailusta ja siitä kuinka olen osittain tarkoituksella, osittain kai vaistomaisesti rakentanut elämääni niin, että minulla on vapaata aikaa mahdollisimman paljon. Aikaa, jolloin voin hyvällä omalla tunnolla laiskotella jos siltä tuntuu. Sain siitä instagramin puolella aika paljon palautetta ja palautteiden pääviesti oli, että lorvailua pitäisi arvostaa ja tuoda esille enemmän. Muutamat kysyivät jopa käytännön vinkkejä.

Olen kypsytellyt jonkin aikaa tätä ideaa ja mietin, olisiko minulla tosiaan oikein vinkkejä jakaa. Ehkä olisikin. Minua itseäni hiukan äköttää tai ainakin harmittaa some-maailman taipumus tuoda esiin vain asioita joita on saatu aikaiseksi. Liikuntasuorituksia, hienoja ruokia ja leipomuksia, täydellisiä kukkapenkkejä, täydellisiä koteja, ihania matkoja, komeita kalasaaliita ja niin edelleen. Ei niin että niissä olisi mitään vikaa, mutta missä on se suorituskeskeisen elämän vastakohta? Missä luonnon hallitsemat pihat, rehottavat säärikarvat, aidot kodit ja televisionkatselu? Missä hitaat aamut kotona ilman kuvauksellista aamupalaa, missä ne päivät kun on hieno sää ja vapaata eikä silti tule lähdettyä kotoa mihinkään, jos ei huvita?

Itselleni iso osa lorvailunautinnosta on myös sitä että saan olla pääasiassa joko vain ”omien” ihmisten kanssa tai yksin. Introverttinä väsyn ihmisistä tosi herkästi, pois lukien perheeni ja aivan läheisimmät ihmiseni. Siksi omaan lorvailuuni liittyy paljon myös oman rauhan kahmimista.

Ehkä voisin itse tosiaan nostaa tätä aihetta esille. Tarjota niitä vinkkejä, toki pilke silmäkulmassa. En ole elämässäni toimeton, mutta työelämän ulkopuolella minulla on melkeinpä aina vapaus valita mitä teen vai teenkö mitään. Usein teen, mutta usein myös en tee. Olen koittanut rakentaa elämäni niin, että turhaa itsensä kiusaamista – omalla kohdallani esimerkiksi kukkapenkin kitkemistä, lastenhoitoa, aikataulutettuja harrastuksia tai luottamustehtäviä – olisi mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan. Ja olen aika hyvin siinä onnistunut. Minusta puurtamisessa vain puurtamisen vuoksi ei ole mitään järkeä. Täysin eri asia on, jos jonkinlaisesta puurtamisesta nauttii – silloinhan se ei oikeastaan ole edes puurtamista, tai ainakin se on kivaa.

Voisin jonkin aikaa yrittää tarjoilla näitä lorvailuvinkkejä vaikkapa viikon tai parin välein. Tai useammin tai harvemmin. Siten kuin laiskuudeltani kykenen, Esko Valtaojaa mukaillakseni. Koska elämästä ei tahallaan kannata tehdä rasittavaa, jos se ei muutoin satu sitä olemaan.

Onnellisen lorvailun puolesta, osa 1: luonnonpiha

Luonnonpiha on ekoteko ja säästää paljon aikaa ja vaivaa. Miksi hoitaa isolla työllä tylsän näköistä nurmikkoa, kun voisi vain antaa luonnonkukkien kukkia rauhassa ja nauttia niistä yhdessä pihaluonnon kanssa?

Meillä ei ole ruohonleikkuria, enkä luoja nähköön ymmärrä mitä sillä tekisi. Nurmikko näyttää pitkästyttävältä ja on lajiköyhä. Lisäksi on iso työ pitää se hyvinvoivana ja parturoituna. Miksi oletus on, että pitää olla nurmikko?

Nautin siitä kun saan antaa luonnonkukkien kasvaa siellä missä ne haluavat. Kimalaiset pöristelevät kukasta kukkaan, ja kukkia todella riittää – omalla pihallamme kasvaa mm. maitohorsmaa, talvikkia, oravanmarjaa, metsätähteä, kulleroa, mesimarjaa, metsäkurjenpolvea ja monia sellaisia kasveja, joita en tunnista. Myös heiniä ja muita kukkimattomia kasveja. Pöntöissä pesiville pikkulinnuille riittää apetta, hauki löytää suojaa kasveja kasvavasta rannasta. Trimmerillä pidämme rakennusten seinustat kasveista vapaina, jotta kasvit eivät ala lahottaa rakennusten helmoja. Kymmenen minuutin trimmeröinti pari kertaa kesässä riittää.

Jos jotakuta haittaa toisen hoitamaton piha, hän voi katsella vaikkapa jonnekin muualle tai tutkia itseään ja pohtia, löytyisikö syy ärsytykeen omasta sisimmästä.

Itse olen siitä onnekas, että nykyisessä (kuten myös edellisessä) kodissa piha oli luonnontilassa jo kun muutimme. Kuitenkin myös työlään edustuspihan saa ilmeisesti muokattua luonnonpihaksi. Meillä kotona -sivusto on vinkannut metsäpihan perustamisohjeita ja Yle niityn perustamisohjeita. Varmasti lisääkin vinkkejä löytyy googlaamalla.

Jos nautit puutarhanhoidosta, perusta ihmeessä puutarha tai ainakin kasvihuone. Sehän on aivan ihanaa, että saa tehdä sitä mistä nauttii! Mutta jos et oikeasti nauti siitä, niin tällainenkin vaihtoehto on eikä sitä tarvitse yhtään hävetä. Tai minä ainakaan en häpeä.

Onnistuneeseen lorvailuun liittyy muuten isosti se, ettei häpeä valintojaan. Että tekee niin kuin mukavalta tuntuu eikä siten kuin yleinen odotus on.

Julkaissut Jonna Saari

Lapissa asuvan salolaisen hidasta hiljaiseloa pohjolan uumenissa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: