Ostimme kesällä etelässä käydessämme ensimmäisen yhteisen telttamme. Itse asiassa ostimme kerralla niin monta niin perustavanlaatuista retkeilytarviketta, että mieleeni tuli Kummeli Storiesin Catch a fish -sketsi, jossa miehet ostavat ensin vieheen, sitten maastoauton, perämoottorin, veneen ja trailerin, ennen kuin pystyivät alkaa kalastaa.
Me emme sentään retkiautoa tai venettä ostaneet – ne meillä oli jo – mutta omiin ostoksiimme lukeutuivat teltan lisäksi trangia, retki-istuimet, telttalamppu ja kirsikkana kakun päällä tietenkin makkaratikut.
Olimme nukkuneet teltassa yhden yön jo etelässä, mutta viime yönä nukuimme siinä ensi kertaa täällä pohjoisessa. Sateisen päivän jälkeen ilta oli kaunis ja tyyni, taivas kirkastui hiljalleen ja kuu nousi joen ylle.
Koitin kuikuilla taivaalta revontulia, mutta ne eivät näyttäytyneet. Ei se mitään, oli mukava katsella tähtiäkin ja kuun valossa aavemaisen punaisena näyttäytynyttä ruskaa.
Telttaan möyrimme ennen kahtatoista patjojen, neljän peiton, kahden tyynyn ja yhden otsalampun kanssa. Iltasaduksi kuunneltiin hetki Radio Sodomaa, mutta uni tuli aika pian. Oli ihana lämmin ja täysin hiljaista, ei äännähdystäkään mistään. Unta ei tarvinnut odotella.
Yöllä heräsin pariin otteeseen naapurin koirien kaukaa kantautuvaan ulvontaan, mutta seuraava herätys oli vasta aamulla seitsemältä, kun mökkinaapurit veneilivät joella. Ihmeen hyvin oli tullutkin nukuttua, kylmän sijaan ennemminkin hiki oli päässyt välillä yllättämään.
Pakkasta oli aamulla kuitenkin asteen verran, ja joki tulvi usvaa.
Näitä alla olevan kaltaisia hetkiä ei näe muulloin kuin loppukesällä tai alkusyksystä. Minulla on samantapainen kuva varmaan joka syksyltä, tosin eri joilta.
Usvalla kestikin kauan hälvetä, mutta nyt taivas on sininen ja poutapilvinen.
Saari avaruudessa 